Sataa lunta, sataa vettä, sataa pieniä rakeita...

Ei tule pihahommista mitään. Renki oli päivällä omilla asioillaan ja ilmoittautui vasta iltapäivällä. Soitin heti perään, että ei pidä sateeseen tulla. Eipä aikaankaan, kun jo aurinko paistoi, mutta onneksi en ehtinyt soittamaan uudestaan. Heteken päästä taas satoi.

Aamulla olimme me asioilla ja taivas oli mustanpuhuva joka ilmansuunnalla. Tulihan sitä luntakin pikkasen, selvä se. Viime yö oli todella kylmä, vaikkei sentään pakkasen puolella. Voi voi, juhannusviikolla! Muistan yhden vuoden, jostain 80-luvulta, jolloin katselin lentokoneen ikkunasta alas lumista maisemaa jossain kai Joensuun paikkeilla. Se saattoi olla sama kesä, jolloin mies rakensi taloa ja veti vesijohtoputkea. Kun oja oli kaivettu illalla valmiiksi, oli se ensimmäiseksi aamulla luotava lumesta puhtaaksi. Hoh-hoijaa tätä Suomen suvea!

Mutta rodot sentään vielä jaksavat kukkia ja kukkivat niin etteivät ehkä koskaan ennen:

Pavut ja monet muutkin kasvit ovat itäneet hienosti hallaharson alla pihan ruskeissa muuttolaatikoissa. Saapi nähdä, mitä ne tästä säätilasta tykkäävät. Onneksi siemeniä on varastossa vielä muutamaa kylvöskertaa varten. Pottujakin istutin muutamaan pyttyyn, mutta varsinainen "perunamaa" eli iso pahvilaatikko kylvetään vasta sitten kun isäntä näillä keleillä joskus pääsee leikkaamaan joutomaan eli tulevan kasvimaan alustan sileäksi. Suljin eilen kasvihuoneen kattoluukun ja oven visusti kiinni, mutta tänään unohdin käydä kastelemassa siellä.

Asioimme poliisilaitoksella, tai oikeammin mies asioi ja minä olin seuraneitinä ja korvana, joka olikin tarpeen. Asiakaspalvelutilassa oli laskujeni mukaan kolmisenkymmentä ihmistä jonottamassa. Meillä onneksi oli etukäteen varattu aika, joka piti muuten kutinsa paitsi että varatun kymmenen minuutin sijasta miehen asia vei noin 25 minuttia. Eikä sittenkään tullut valmista lappua kouraan. Hän oli uusimassa vammaisen pysäköintilupaa. Vanha lupa on hyvin vielä voimassa, mutta UV-säteet olivat syöneet tekstit pois. Sen takia aikaakin kului, kun tiedot olivat kortista kadonneen tunnusluvun takana. Löytyihän ne sentään lopulta ja asia eteni niin kuin pitikin. Sen verran asiointi otti voimille, että päätimme mennä aamiaiselle yhteen aika uuteen paikkaan. No tietysti aamupala-aika oli juuri päättynyt, mutta saimme sentään ostettua kahvit ja suolaista.