Minä onnekas

Osallistuin viimeisenä päivänä ja lähes viime hetkillä Saraheinän arvontaan. Ette voi uskoa, miten onnekas olin, kun voitin suloisen palkinnon: kukkien siemeniä ja Tiffany-lasikoristeen, jonka Saraheinä on itse tehnyt. Tuhannet kiitokset jo etukäteen!

Minunkin arvontaani ehtii vielä oikein hyvin osallistua. Anitta pääsi aika lähelle ykköspalkintoa. Kukaan ei ole ainakaan toistaiseksi ilmoittautunut päässeensä lähemmäs.

Odottelin koko viikonlopun viestiä ystävältä, mutta ei kuulunut pihaustakaan eikä vierasta näkynyt. Rupesinkin jo epäilemään, että olen  itse möhlinyt ajankohdan. Illalla huomasimme, että ovikello on mykistynyt, mutta olisi kyllä luullut, että jos hän pihaan asti pääsi, niin olisi vähän kolistellut. Varsinkin kun meidän ulko-ovet eivät ole päiväsaikaan useinkaan säpissä.

Nyt on tonnikalapiirakkaa vaikka miten paljon jäljellä, samoin ihania juustoja, joita varasin herkutteluhetkeämme varten. Eilen söimme kaksistaan ihanaa suppilovahverokastiketta. Se se vasta olikin hyvää.

Vähän minä mieleni pahoitin edellisen postauksen anonyymin moitteista. Toki minä kaikki kommentit aina luen, mutta pitää paikkansa, että kovin usein en kommentoi. Pitääkö teidän mielestänne kommentoida? Mieluummin käyn pikavisiitillä kommentoijan omassa blogissa ja jätän sinne oman viestini, kuin kuittaan jollain tyhjänpäiväisyydellä saamani kommentin. Sanokaa, jos olen väärässä! Toki joskus on tilanteita, jolloin ei ole aikaakaan muuhun kuin nopeaan vilkaisuun.

Mutta sen sanon, että anonyymit jätän omaan arvoonsa. Kas, että tämäkin tyyppi ylipäätään vaivautuu käymään näin tylsässä ja pelkästään ruikutusta sisältävässä blogissa. Tai siis, anonyymejähän me nikin takana kirjoittavat kaikki olemme, vaikka hitsi vie, moni teistä tuntuu vallan läheiseltä ystävältä siitä huolimatta.

Nyt ei muuta kuin hellurei ja hauskaa viikkoa!

P.S. Summer begins in 300 days!