Joulutervehdys!

Meillä on nyt yhdet juhlat juhlittu ja kaavaillaan joulun tekemisiä. Tai tarkemmin sanottuna syömisiä, mitäpä muuta! Mies lähti hetki sitten ostamaan ensimmäistä lastia. Juhlista jäi hyvä mieli. Jälkityöt eivät kylläkään yhtään inspiroi, sillä suurin osa niistä on kuppien ja kippojen tylsää kantamista yläkerran kaappeihin. Päällystakitkin ovat vielä kylpyammeessa.

Näin ihania kukkia - ja monen monta joulutähteä ynnä muuta sankari eli mieheni 70 v. sai. Nämä olkoon hyvän joulun toivotuksena myös teille:

Itse annoin lahjaksi Lentäjäpojan eli Suden tekemän ihastuttavan apinan. Kiitos vielä kerran, Sude!

Eikös olekin valloittava poika? Yritin etsiä vanhanaikaista peltilentokonettakin, sillä mieheni on aina haaveillut lentämisestä. Konetta ei löytynyt enkä ole aivan varma, miten korkealle mies apinaakaan arvosti... Tuossa vieressä saattaa olla mukavampia lahjoja. Itse annoin apinan lisäksi lämpimän peiton ja antikvariaatista löytämäni vanhemman Pekka Halos-kirjan, jossa on paitsi mainioita kuvia tauluista ja perheestä, niin tekstinä Halosen käymää kirjeenvaihtoa. Se ainakin oli mieluista lahja, sillä Halonen on ollut meidän tuvassa maalaamassa Kotkan kirkon alttaritaulua aikana ennen kuin Halosenniemi valmistui.

Ruoka- ja juomatarjoilu onnistui suunnitelmien mukaisesti, paitsi että meillä on nyt jäljellä pullokaupalla äitelää glögiä. Sitä juodaan varmaan vielä pääsiäisenäkin. Piparkakkuja ja Hildegard Bingeniläisen äly- ja hermopipareitakin on vaikka pientä armeijaa varten. Mutta parempi näin päin kuin että olisivat kesken loppuneet. Karjalanpiirakoita ja munavoita vietiin jo ensimmäinen satsi isälleni. Hän ei valitettavasti uskaltanut lähteä juhlimaan vävypoikaa. Sydämestä oli napannut sen verran pariinkin kertaan, että hän oli joutunut turvautumaan nitroon.