Mies toi kukkiakin, suloisia vaaleanpunaisia ruusuja. Ne oli koristeltu jollain kultahippusilla, joita nyt on edelleen tiskipöydän koloissa. Minä vietin itsenäisyyspäivän paraatia ja linnanjuhlia telkkarista katsellen, vaikka olisi ollut syytä esimerkiksi ommella salin verhoja. Paistoin juhlan kunniaksi satsin pakastimeen unohtuneita karjalanpiirakoita.
Kumpikin ihmettelimme sensorin iskua Tuntemattoman sotilaan kimppuun, laittomasti kaiken lisäksi, kuten oikeusoppinut on tänään todennut. Ahdistaa tämä sensuurimentaliteetin lisääntyminen yhteiskunnassamme.
Viranomaistahojen toimintaa on muutenkin tänään kummasteltu. Kävimme vaaria tervehtimässä ja hänpä kertoi kummia. Olen kai jo aikaisemmin maininnut, että siellä on ongelmia lämmityksen kanssa. Nytkin lisälämpöä haettiin leivinuunista.
Veljeni on tilannut uuden öljysäiliön, joka - kissa vieköön - vaatii kunnan mielestä rakennusluvan. Säiliö on valmispaketti, joita on ennenkin toimitettu moneen paikkaan, vaan ei ilmeisesti tämän rakennustarkastajan näköpiiriin eli pelkkä toimenpidelupa ei riitä. Nyt tarvitaan lippua ja lappua, esimerkiksi 50-luvulla rakennetun mörskän rakennuspiirustukset ja vissiin -luvatkin. Tarvitaan myös aikaa, rahaa ja harras toivomus, ettei paukkupakkaset yllätä. Vaikka mitäpä se rakennusvirastoa haittaisi, vaikka yli 90-vuotias äijäpahanen jäätyisi seinään kiinni. Isä valvoo yökaudet murehtien ja niin epäilemättä tekee velimieskin, jonka kaikki omat työt ja toimet ovat nyt jäissä.
Lähetän tässä ruusut yhdelle toiselle taholle, joka sai viime yönä minulta pitkän sähköpostilähetyksen. "Se yksi juttu" lähti ensimmäiselle "sille". Pitäkää peukkuja!
Isä antoi minulle sukututkijan vuosikymmenet sitten käsin piirtämän sukutaulun mummin esipolvista. Mielenkiintoista uutta tietoa löysin paperista, tosin myös virheellistäkin. Tätä voin jossain vaiheessa ruveta tarkemminkin penkomaan.
Jos nyt menisin kanttaamaan niitä verhokappaleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!