Voi kun olis siivooja talossa

Tuntuu vähän siltä kuin hommat kaatuisivat päälle. Luulin pakkaavani joululahjoja päivän, pakkasin eilen ja toissapäiväönä ja vähän vielä tänäänkin. Kirjoitin viimeiset joulukortit. Panin silmät kiinni ja suunnittelin juhlakattausta. Mietin koko ajan, mitä olen unohtanut ja mitä vielä pitää tehdä. Komeroihin en kajoa, mutta kirjapinoja pitää kätkeä.

Nyt otan pölyrätin käteen ja lähden hupsuttelemaan suurimpia eli näkyvimpiä villakoiria matkoihinsa. Iso talo, isot hommat. Mutta paljon on tehtykin: leivottu, tehty viimeistä silausta vaille kaikki ostokset. Mies on hoitanut kauppa-asiat kokonaan ja minulle jäävät sisätyöt. Siinäpä se: kun tämän mökin vielä saisi kuntoon. Onneksi on iso työhuone:  tänne ylimääräiset rojut ovesta sisään ja ovi lukkoon. Se on ennenkin ollut takuuvarma juttu. Yläkerran vessaa varmaan tarvitaan, joten kokonaan yläkertaa ei voi sulkea.

Pitää varmaan ottaa  ensin vähän välipalaa ja sitten vasta iskeä hommiin kiinni. Mieskin livahti juuri tekemään soittoharjoitusta saliin, jonka siivouksesta ajattelin aloittaa. Olisipa nyt talossa siivooja. Mieskin on ihan reporanka lumitöiden jäljiltä, joten häneltä ei sisätöihin heru voimia. Onneksi juhlapäiväksi saan apua vieraiden ajaksi, että ehdin seistä isännän vieressä vieraita vastaanottamassa ja seurustelemassa.

Toinen miniä kyllä tarjosi jo vuosi sitten apua tähän revohkaan, mutta erinäisistä syistä en tohdi pyytää. Hänellä on takana sen verran kiireinen ja työntäyteinen syksy, mm. hyvin menneet vaalit. Oma tytär lupasi auttaa juhlissa, joten en nyt häntäkään aio vaivata etukäteen. Mutta oli miten oli, jos siihen asti selviämme ukkelin kanssa hengissä, niin nautimme täysin rinnoin ja särkevin jaloin ja selin juhlapäivästä. Levätään sitten jouluna.