Päivässä ei ollut muuta vikaa,kuin että nukuin kellon ympäri.Kuin tukki siis. Kuten tästäkin näkee, kupsutan myöhään ylhäällä, heräsin kuitenkin noin 7 tunnin unien päästä.Katsoin vään uutisia ja kömmin uudestaan peiton alle, Anna mun kaikki kestää, kello oli puoli kolme iltapäivällä, kun heräsin. Ei sellaista voi sallia! Suukin oli herätessäni kuiva kuin korppu, Päivä hurahti ilman muita askareita kuin syömiset ja lehden luvut. Monta tärkeää asiaa jäi hoitamatta.
Tutkin nettiä ja ehdolle tarjottiin mm. mielialahäiriöitä ja vakavaa masennustilaa. Pöh! En tunnista itsessäni kumpaakaan, mutta syy voi tietysti olla muissa sairauksissani.Vai ottaisinko vain takaisin kymmenien vuosien unirästejä?
Kaksi amaryllistä aloitti kukkimisen uudestaan. Jotain positiivista kumminkin.
Silloinhan se on nukuttava kun nukuttaa :) Ei ole minullekaan mitenkään harvinaista että nukun yli puolen päivän. On se ihanaa kun ei tarvitse enää nousta aikaisin aamulla töihin lähtöä varten :)
VastaaPoistaMikä sen ihanampaa kuin oma tyyny ja peitto ja nukkua kauniita unia :)
VastaaPoistaIhania kukkia!
Kikka
Mullakin oli eilen unipäivä. Nukuin kahdet päikkärit. Ensin kaksi tuntia ja myöhemmin tunnin. Oli niin harmaa ja ankea päivä ja reuma runteli jäseniä...
VastaaPoistaJoskus vain on nukuttava kun nukuttaa. On toteltava kehoa. Jos ei tottele, meille annetaan kunnon flunssa ja keho lepää "pakon edessä". Näin minä olen ajatellut ja nyt todeksi todennut.
VastaaPoistaThank you, Cristina C.
VastaaPoista