Päivät vilisevät ohitse

On tämä vaan kummaa miten nopeasti aika kuluu, aamu on illassa ja tammikuukin pian helmikuussa. Lapsena päivät olivat paljon pitempiä.

Sain tänään painavan laatikollisen kirjoja, jotka olin ihan itse tilannut nettidivarista.Mies tuli puhisten postista, josssa taas oli jonoa peräseinän toiselle puolelle asti. Vielä hän ei ole ehtinyt esittää moitteita kirjahankinnoista. Niitä kun olisi muutama laatikollinen lähdössä hyväntekeväisyyteen tai kenelle tahansa halukkaalle postimaksua vastaan.

Tämän päivän lastissa on muutama aarre: kallein ostos on Akseli Gallen-Kallelan kuvittama paksu ja painava Kalevala. Upea teos! Se kyllä maksoikin enemmän kuin normaalit divarikirjani. Kaksi kirjaa ostin ihan vaan päällyskannen takia. Toinen on vanha virsikirja, toinen kasviskeittokirja jostain 1920-luvulta. Molemmissa on käsin kirjaillut jugend-tyyliset kannet. Toisaalta virsikirja on vuosimallia 1938 ja sitä minulla ei kai ennestään ole. Alkaa virsikirjakokoelmassanikin olla jo aika monta eksemplaaria.Pitäisikin tutkia, puuttuuko joku versio vielä. Vanhin on 1800-luvun alkupuoliskolta. Minähän näitä rupesin hankkimaan "sen yhden jutun" takia. Sen, joka on edelleen vaiheessa, josta ei ole kertomista.

Yksi kirja on varattu ystävälle synttärilahjaksi ja ehkä jotain menee tyttärellekin samaan tarkoitukseen. Pari muistelmateosta odottaa minua itseäni: laulajatar Maikki Järnefelt-Pakarisen elämäkerta ja Toivo Kuulan lesken elämäkerta. Ja sitten on sota-ajan muistelmia kotirintamalta ja sotatantereilta.

Olen aikaisemmin lukenut Maikki Järnefeltin ex-miehen eli Armas Järnefeltin elämäkerran, joten on mielenkiintoista lukea tässäpuolison näkökulmasta, jos sitä nyt sitten tulee esille. En tullut katsoneeksi, kuka tämän teoksen on kirjoittanut. Maikki itse ei ole varmaan moneen vuosikymmeneen ollut enää elävien kirjoissa.