Näin sydämeni

Juu, olin eilen sydän-ultrassa. Harmaata, harmaata, harmaata käytävää  ja sitten - räks! - jymps - jymps - jymps - sitten kone näytti pelkkää suoraa viivaa, vaikka  hengissä olin edelleen. Keltaista ja punaista fläkkiä oli yhdessä kohdassa sitä harmaata käytävää. Siihen lääkäri palasi yhä uudelleen ja uudelleen.

Kuulemma ei ole vielä aihetta pallolaajennukseen. Pallolaajennukseen! Niin että jos jossain vaiheessa loruilu loppuu, niin tiedätte sitten.

Nitroreseptin se tosin antoi ja kehotti menemään labraan, mihin mulla muutenkin on ollut lähete valmiina jo toista kuukautta. Odotin, että aluesairaala olisi kokeet otattanut, mutta säästökampanja näyttää olevan sielläkin päällä. Mitä sitä nyt uudestaan, kun kerta vasta vuosi sitten otettiin kokeet. Mutta huomenna menen ja saanpahan samalla tilattua ajan astmakokeisiinkin. Voisin elätelläkin toiveita "tavallisesta" astmasta, ellen olisi nähnyt niitä kirkkaan punaisia tahroja (vrt. liikennevalojen värit). Pahaa vaan pelkään: sairastan sekä sepelvaltimotautia että astmaa... Silloin meitä on täällä kaksi sydän, keuhko- ja selkävaivaista talossa. Muutamaa muuta vaivaa erikseen luettelematta.

En minä nyt vielä asettunut sängynpohjaan makaamaan ja kuolemaa odottamaan, mutta kieltämättä tämä tuntui aika jyskyltä. Siitä huolimatta, että jotain tällaista olen jo pitkään itse epäillyt ja onhan tätä viime keväästä lähtien muutamalla kokeella tutkittukin. Se selittäisi jatkuvan uupumuksen, kauhean unentarpeen, hengästymisen yms. Ja labrat selittävät lisää.

Meidän uusi linnunruoka-automaatti, jonka isäntä sai synttärilahjaksi. Aamulla siinä istui orava.

Vielä ei ole kokemusta siitä, miten nopeasti nämä veitikat tuon tyhjentävät. Linnut ainakin oppivat heti. Nyt vain toivomme, että se toisi uusiakin lajeja pihalle, vaikka toisaalta eväät on samat kuin ennenkin.

Ai niin, joko osallistuit arvontaani?