Uusi vuosi, uudet kujeet?

Aina sitä vuoden vaihtuessa miettii mennyttä ja aprikoi tulevaa. Mitä tämäkin vuosi mahtaa tuoda tullessaan? Uusista kujeista ei niin väliä, mutta toivottavasti vältymme sairauksilta ja pahalta kuolemalta. Tässä iässä itse, mies vielä vanhempana, vaarista puhumattakaan, kun ollaan, niin voi tapahtua mitä tahansa. Jokaisesta hyvästä päivästä sopii olla todella iloinen ja kiitollinen.

Miehen kivut ovat pahentuneet viime vuosina ja hän jo ehti ennen joulua ensimmäisen kerran ääneen pohtia, miten kauan ylipäätään pystymme asumaan isossa omakotitalossa ison tontin keskellä. Se oli semmoinen päivä, jolloin lumityöt ottivat oikein koville. Ihan äkkiä meistä ei sentään kai tule kerrostaloasukkeja. Jo yli kolmekymmentä vuotta sitten lääkäri povasi hänelle pyörätuolitulevaisuutta eli siihen nähden kaikki on mennyt ihan hyvin. Toistaiseksi.

Uutta vuotta otimme vastaan kaksistaan. Omalla pihalla käytiin pikaisesti katsomassa naapurien ja kylänmiesten ilotulitteita. Kaupungilla olisi ollut upea ilotulitus, jota katsomaan vähän havittelimme, mutta ilma näytti sen verran märältä, että jäi menemättä. Onneksi sen voi katsoa youtuubista.

Kalenterit on vaihdettu, paitsi yksi, joka on vielä tuntemattomassa paikassa kiinteistön alueella.  - Ruoka oli mitätöntä eikä ollenkaan juhlaruokaa. No, haaskioon ei ruokaa meillä heitetä kuin ns. viimeisessä hädässä. Sama linja jatkuu tänäänkin: joulun lohijämiä, joskin muusiin haudattuna. Kinkusta arvelin, että jos mies tuo huomenna kaupasta herneitä, niin rupean keittämään kinkkurokkaa. Huomenna katsastan jääkaapin ja arvatenkin kompostoin ainakin hernesalaatin lopun. Sitä en ainakaan uskalla enää nostaa pöytään.