Menipä viikonloppu äkkiä

Vasta nyt yösydännä ehdin konetta avaamaan. Viime päivät ovat hurahtaneet alkavan viikon juhlien valmisteluissa. Leipomukset on leivottu, lahjat pakattu ja nyt on menossa ankara raivaus- & siivousprojekti. Kuviakaan en ole joutanut ottamaan, mistä tulikin mieleen, että pitäisi laittaa kameran akku lataamoon... Kuvataan sitten, kun talo on siivottu. Nämä ovat viime vuodelta: Hildegard Bingeniläisen äly- ja hermopipareita. Tänä vuonna tuli suunnilleen saman näköisiä.

Tuvan pöytä on vielä raivattava nukkekotihankkeen jäljiltä. Enhän minä sitä ihan valmiiksi saanut. Katto ja etuovet on kiinnittämättä ja ne osat aion piilottaa johonkin seinänviereen. Se muu sälä, rakennustarvikkeet, vehkeet ja muu, se aiheuttaa harmaita hiuksia. Aamulla on pöytä saatava tyhjäksi. sillä paikallislehden toimittaja tulee tekemään juttua kirjastani. Ajatukseni oli tietysti saada huusholli reilaan viikonlopun aikana, mutta aina ei mene niin kuin Strömsössä. Miehestä ei ole mitään apua, paitsi kauppareissut hän kyllä tekee ihan kiltisti ja mieluustikin. Hänen kuntonsa on huonontunut niin paljon, etten edes kehtaa nurista asiasta. Keppikin käytiin ostamassa viime viikolla ja se onkin tyylikäs ja ilmeisen paljon mieluisampi kuin kyynärkeppi, jollainen hänellä oli jo ennestään olemassa.

Käväisimme vaaria katsomassa, sillä Kelan virkailija soitti ja antoi pitkän rimpsun ohjeita. Minähän olin ilmoittanut isän asiamiehenä hakevani hänelle korotettua hoitotukea (= 2 euroa per kk vai olikohan se perin 6 euroa?) Siitä muuten viis, mutta tämän tuen saaminen on ehtona, jotta saisi veteraanilisää satasen paikkeilla. Mutta ei usko Kela, että 92-vuotiaan sotaveteraanin ja -invalidin kunto on huonontunut, vaikka istuu nykyisin pyörätuolissa ja ramppaa noin kerran viikossa joko terveyskeskuksen ensiavussa tai lääkärin vastaanotolla. Dokumenttina oli aluesairaalan pitkä ja perinpohjainen yhteenveto vaivoistaan. Ei, pitää olla C-todistus, mitä se sitten tarkoittaakaan. Sen lisäksi tarvitaan kahden vuoden tarkat tiedot lääkkeistä ynnä muustaa rekvisiitasta, kuitteineen tietty sekä turvapuhelimesta peräti sopimus ja kuitit kanssa.

Vaari oli nytkin lähdössä ensiapuun piikitettäväksi, mutta oli niin kiireinen, ettei ehtinyt muuta kuin todeta, että menossa on vahva antibioottikuuri, jonka oli saanut pari päivää sitten. Että kehtaavatkin määrätä päivittäisen piikitykseen kymmenen kilometrin päähän, vaikka kotipalvelu käy kotona kolmesti päivässä ja sen lisäksi vielä sairaanhoitaja tarvittaessa. Nyt emme ehtineet tästäkään sen enempää juttelemaan, mutta voi olla että tuosta hoitotukiasiasta olemme piankin yksimielisiä. Pitäköövät tukensa!

Tuliaisiksi vein muutaman croissantin ja herkullisen näköisen bostonkakun, jotka käväisimme hakemassa Lidlistä. Sen sijaan varta vasten leipomani piimäkakku unohtui kotiin. Kirjani sentään muistin pakata kassiin.