Rauhallista adventin aikaa

Voi olla, että toivotukseni on liioittelua, mutta silti toivotan sitä. Kaikkea ei tarvitse tehdä eikä varsinkaan itse tehdä. Yritetään vain rauhassa laskeutua jouluun ja nautitaan uudesta kirkkovuodesta, joulun tekemisestä kukin omien voimiemme ja aikataulujemme mukaan.

Minä, joka vielä eilen en sanonut olevani jouluihminen, perun jo tänään puheeni. Kuuntelin varmuuden vuoksi Hoosiannan, jos satun aamulla nukkumaan sen yli. Vanha joulutähti loistaa ikkunassa ja helakanpunaisilla valosydämillä koristeltu, sinänsä aika nolon näköinen pikkuinen tekokuusi on toisella ikkunalla. Pihavalot on vielä virittämättä. Mutta ensimmäisen glögimukillisen olen juonut ja syönyt hirmuisen monta joulutorttua. Mies toi kaksi kiloa taikinaa, mutta en sentään koko satsia paistanut. Puolestakin riittää syömistä moneksi päiväksi.

- Söimme sentään muutakin. Eilen mainostamani lipeäkalalaatikko oli tosi hyvää ollakseen eilisen jämistä koottua tähtiruokaa. Mieskin otti lisää, vaikka olimme syöneen alkuruoaksi jo etikkaliemessä lionneita silakkapihvejä, kraavia lohta ja viipaleet savuhevosta. Siinä vaiheessa tortut olivat vasta jäähtymässä, mutta jo hetken päästä nekin maistuivat!

Tänä vuonna en vielä ole saanut kuvattua kunnolla meidän kaupunkimme upeaa joulupuuta, mutta tässä vähän esimakua. Vaikka kaupunki nipistää ensi vuonna vaikka mistä, irtisanoo väkeä, vähentää monesta tärkeästäkin asiasta, korottaa verojakin, niin tarvitaanhan me leivän lisäksi "sirkushuviakin". Näitä valopuita on siellä täällä pitkin keskustaa ihmisten iloksia. Tänään oli ollut joulukadun avajaiset, mutta mitäpä me huonojalkaiset siellä olisimme tehneet. Mies oli itsenäisyyspäivän konsertin harjoituksissa ja siinä oli ohjelmaa ihan tarpeeksi hänelle.

Minä rakensin lähes koko iltapäivän nukketaloa. Tai en rakentanut, vaan viimeistelin kieroja saumoja piiloon ja maalasin muutaman mööpelin. Kaikki muut nukkisihmiset varmaan koristelevat talojaan jo joulukuntoon. Nuket ovat vielä aika surkeassa jamassa, osa nakupelleinäkin. Olen yrittänyt hankkia suunnilleen oikean kokoista asujaimistoa, mutta huonolla menestyksellä. Osa on laihaa luikkua, oikein nälkiintynyttä porukkaa, osa mahtuu juuri ja juuri oviaukosta ja osa, ne kauneimmat posliinipäiset tyttöset, ovat ainakin kolme kertaa paksumpia kuin muut.

Kyllä sauna maittoi sen ahertamisen jälkeen.