Eilen oli tarkoitus lähteä maistelemaan isän joulukakkua, mutta hän ehtikin soittaa ennen lähtöämme. Sairaalasta soitti. Johan siitä olikin toista kuukautta kun hän viimeksi oli aluesairaalan petissä. Kun aattona kävimme, oli hän virkeä, mutta valitteli painon nousua. Niinpä sitten kodinhoitaja oli kehottanut tilaamaan ambulanssikyydin. Terveyskeskus vain ei antanut lupaa ajaa suoraan aluesairaalaan, vaan makuutti ensin tuntitolkulla päivystyksessä. Ikään kuin siellä kuitenkaan olisi mitään voitu / osattu tehdä. Nyt paino on jo alkanut pudota - siis sehän ei ole syömisestä johtuvaa, vaan nesteen kertymistä, joka johtuu munuaisten ja sydämen vajaatoiminnasta. Sydäntä onkin tutkittu tällä kertaa kuulemma enemmän kuin koskaan ennen. Hoito on hyvää, mutta miksi ihmeessä vanhaa ihmistä pitää hyppyyttää joka kerta terveyskeskuksen kautta, kun ei siellä kuitenkaan mitään muuta osata kuin lisätä lääkkeitä? Lääkkeitä, jotka aluesairaala sitten vähentää. Huomenissa olisi tarkoitus käydä katsomassa häntä.
Ruuista mainittakoon, että kinkkua piisaa vielä eikä laatikoita ole edes aloitettu. Silakoita on jäljellä, samoin nokare kotijuustoa ja vähän savuporakin. Itse graavaamani kirjolohen filee oli todella hyvää. Valitettavasti puolet oli heitettävä menemään, vaikka tarkoitus oli tietysti syödä se viimeiseen viipaleeseen asti. Haju oli sellainen, että kala oli kiireimmän kaupalla kiikutettava ulos. Kun ei kala ollut tönkkösuolattu, niin eipä sen tietysti voinut kuvitellakaan säilyvän melkein viikkoa. Harmitti kylläkin.
Päivän ohjelmaan kuuluu sentään neljäskin toimi eli saunominen. Sinne siis nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!