Katselin äsken videonpätkää kesystä, telkkaria tuijottavasta Aatu-porosta ja siitä tulikin mieleen adventin herkkuateriamme. Poroa, mitäs muuta. Otin pakkasesta jo perjantai-iltana sulamaan mehevät ja lihaisat koipikiekot ja ah miten hyvää pataruokaa niistä tulikaan. Pyörittelin kiekot maustetussa vehnäjauhossa, ruskistin, lisäsin pataan purkillisen tomaattipyrettä ja kuutioitua porkkanaa, lanttua ja selleriä sekä muutaman sipulin puolikkaina sekä vähän vettä. Vettä kylläkin jouduin lisäämään, sillä pata pääsi vähän palamaan pohjaan. Onneksi se ei tuntunut maussa. Haudutin nimittäin pataa kolmatta tuntia. Mausteena oli jauhojen joukossa suolan ja pippurin lisäksi rosmariinia ja salviaa. Ruokaa jäi vielä toiseksikin kerraksi eli huomiseksi. Tänään herkuttelin lipeäkalapaistoksen lopulla.
Päivän ohjelmanumero otti voimille. Kiersin koko Prisman ainakin kertaalleen läpi ja tein tarpeellisia ostoksia joululeipomusten varalle: luumua, taatelia, rusinaa, mantelia, kookoshiutaletta ja niin edelleen. Lisäksi yhtä ja toista muuta, kuten kynttilöitä ja lautasliinoja sekä uudet jouluvalot parvekkeen kaiteelle. Kotiin tullessamme oli jo niin pimeää, että niiden virittäminen jää huomiselle. Tai ylihuomiselle. Mies oli mukana, mutta hän katsoi parhaakseen istua kaupan ulkopuolella, jossa ihme kyllä olikin vapaita istumapaikkoja.
Siinähän iltapäivä sitten kuluikin. Miten ihmeessä ennen sitä ehti tehdä kaikenlaista päivän mittaan? Toisin on nyt. Ennen ehti käydä töissäkin kaikkien kotipuuhien lisäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!