Ei joulu vielä lopu

Joulukukat ovat hyvin hengissä ja muistuttavat siitä, että joulu loppuu vasta loppiaiseen. Toivottavasti ei vielä silloinkaan! Ainakin ihanat orkideat ja jouluruusu saisivat mielellään jatkaa kukkimistaan, enkä pahastu, vaikka joulutähtikin eläisi vielä pitkään.

Vuosi kuitenkin vaihtuu ja takana onkin erityisen hyvä vuosi. Kai sitä jokainen aina tässä vaiheessa tekee pientä inventaariota kuluneesta vuodesta. Itse en olisi keväällä uskonut, että minulta valmistuu vielä tämän vuoden puolella toinenkin kirja. Se syntyi vähän vahingossa, sillä ajatukseni olivat loppukesällä vallan toisessa teemassa. Sen valmistelu vie enemmän aikaa, sillä pohjatyötä on tehtävä runsaasti. Katsotaan nyt, löydänkö koskaan tarpeeksi materiaalia vai joudunko keksimään jonkun muun vaihtoehdon.

Terveyttä on riittänyt kohtuullisesti, vaikka kävely onkin joskus tai siis aina aika vaikeaa. Selkään sattuu, lonkkiin koskee, mutta mennään tässä silti hissukseen päivä kerrallaan. En tiedä, kumpi miestä on vaivaisempi. Isäntä joutui ostamaan itselleen kepin eikä mitään herraskaista kävelykeppiä. Kynnys kepin käyttöön oli korkea, todella korkea. Ja on meillä kokoonpantava varakeppikin, jonka minä voin tarvittaessa sujauttaa vaikka käsilaukkuun. Minä en ole vielä ylittänyt sitä tarvittavaa kynnystä, mutta edessä sekin tietysti on. - Isäkin sai uuden kulkupelin: pyörätuolin rollaattorin lisäksi ja vaikka hän on lähes kuukausittain vieraillut terveyskeskuksen vuodeosastolla, niin henki kuitenkin pihisee vanhalla sotaveteraanilla.

Perheessä ei ole ollut hautajaisia, mutta tuntuu kuin tuttavapiirissä kato kävisi. En enää edes jaksa laskea, miten monen tutun kuolinilmoitusta olen vuoden mittaan lukenut. Ei kuitenkaan ihan lähipiiristä. Sairautta sen sijaan on mahtunut lähipiiriinkin enemmän kuin olisi ollut tarvis. Jokainen uusi päivä on lahja, josta pitäisi muistaa olla kiitollinen.

Ajatukseni hyppelevät. Pihatyöt jäivät melkein kokonaan tekemättä, mutta kasvihuoneessa elämöineet minitomaatit tuottivat huikean hyvän sadon. Lohduttelemme isännän kanssa toisiamme: ehkä ensi kesänä sitten... Jospa silloin emme olisi niin vaivaisia ja väsyneitä kuin viime kesänä. Ja tulihan jo ensimmäinen siemenluettelokin postista.

Kirjoitustyöt tosiaan veivät niin suuren osan ajastani, että käsityöt jäi melko vähiin. Muutama sukkapari ja kevyt jakku sentään valmistuivat, mutta isännän villapaita on kesken. Se pääsi syksyllä etukappaleen puoliväliin asti. Oma villapaitani odottaa vuoroaan, kuten odotti koko viime vuodenkin. Sen sijaan uusi nukketalo, Gepetosta ostettu Aurinkoinen II, on melkein valmiiksi kasattu. Katto on enää kiinnittämättä ja maalaamatta ja etuseinät kiinnittämättä. Joulupukki toi uuden työkalun, jonka nimi tai merkki ei nyt muistu mieleen. Jonkun sortin saha se on ja vaikuttaa tehokkaalta peliltä. Sillä aion ensi vuonna surruutella pienten huonekalujen osia.

Vuoden toimista vähäisin ei tietenkään ole meidän kummankin yhteinen harrastus eli lukeminen. Kirjoihin riittää aina niin aikaa, rahaa kuin voimiakin.

Hyvää loppuvuotta ja vähintään yhtä hyvää vuotta 2014!