Tapaninyönä

Joulutoivotukset jäivät vähän viime tinkaan, vaikka onhan tässä vielä toisaalta joulua.

Viime yönä katselimme ja kuuntelimme paavia Pietarinkirkosta ja myöhään näemmä menee tänäkin yönä. Ei toisaalta ihme, sillä heräsin niin myöhään, etten kehtaa edes kertoa. Ensimmäisen kerran tosin olin hereillä jo seitsemältä, jolloin määräsin sisäisen herätyskellon soittamaan kello 10. Se soikin jämptisti ja ehdin hyvin katsomaan joulukirkon, kuten lapsesta lähtien varmaan liki joka jouluaamu ennenkin. Nyt se alkoikin ihan inhimilliseen aikaan näin kaupunkilaisten vinkkelistä katsottuna. Nukahdin tosin kesken saarnan, mutta pian sentään heräsin ja kömmin uusille nokosille.

Joulupäivä onkin sitten sujunut myöhäisen aamupalan ja myöhäisen päivällisen sekä lukemisen merkeissä. Joululaatikoihin asti emme ole edes vielä päässeet eikä kinkkuakaan ole jyrsitty kuin vähän laidalta. Sillit, silakat, kotijuusto, maksapatee, savuporo ja -kieli sen sijaan ovat tehneet hyvin kauppansa. Jälkiruoaksi on ollut viime viikon juhlista jäänyttä luumukräämiä, joka tekee hyvää ruoansulatukselle. Vaa´alle en aio mennä ennen kuin olen viettänyt ensin monta, oikein monta paastopäivää.