Loppiaisrauhaa!

Meillä tämä Jeesus-lapsen ristiäispäivä on sujunut hiljaiselossa. Miehen villapaita-kutomus edistyy niin nopeasti kuin vain jaksan kutoa. Ensimmäinen hiha on menossa. Sitä tietysti toivon, että mies kotiutuu ennen kuin paita valmistuu. Aina välillä, kun kädet väsyvät, otan lottakirjan käteen ja luen muutaman sivun. Näissä merkeissä päivä hissukseen kuluu.

Saunan pistän pian lämpiämään ja pyhästä huolimatta kasaan vielä muutaman miehen takin yms. pesukoneeseen. Kuivuvat nimittäin sitten lämmössä nopeammin ja ovat puhtaita, kun isäntä kotiutuu. Kun kone pesee, niin se ei tunnu pyhätyöltäkään... Joulua korjailen vähitellen pois, mutta antaa nyt valojen vielä palaa, kun on muuten näin mahdottoman pimeää ja synkkää. Ja omaakin mieltä ne vähän piristävät. Onneksi tänä vuonna en rahdannut juuri mitään joulukoristeita alakertaan, joten korjattavaa ei oikeastaan ole muuta kuin seimiasetelmat. Suuri osa kukistakin on vielä hengissä. Valitettavasti hyasintit ovat jo kuolleet eikä joulutähdetkään näytä kovin hääveiltä.

Oikein hyviä kuvia ei jouluvaloista ole tänä vuonna syntynyt, vaan tämmöisiä enemmän tai vähemmän tärähtäneitä ja ilman salamaa sameita. Mutta eipä joulunaikakaan ole ollut tavallinen, vaikka alkoi niin mukavasti.

Tänään ja eilen olen vain soitellut sairaalaan, sillä sovittiin etten nyt käy siellä. Soitan vielä illalla, jolloin kuulen onko joku muu käynyt. Ne, jotka käyvät vaaria katsomassa, pysähtyvät varmaan myös miehen petin viereen. Huonekaveri oli kotiutettu tänään, mutta eipä nuo petit varmaan pitkään pysy tyhjinä.

Huomenna pitäisi olla se tähystys ainakin siitä päätellen, että mies on saanut 3 litran pöntön jotain litkua juotavakseen. En huomannut kysyä, onko sen tarkoitus tyhjentää maha kokonaan, mutta luultavasti jotain semmoista on meneillään.