keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Yökyöpelin mietteitä

Mitään kovin mahtavia ei tähän aikaan mielessä liiku. Vappua "juhlitaan" kotona kaksistaan ja miehellä on vielä soittotuntikin illansuussa. Päivään pitää mahduttaa sitä ennen ainakin  yksi postireissu ja mikä tärkeintä, yksi sairaalakäynti. Isähän se siellä edelleen on, mutta hyvä kun ei häädetty taas kerran liian aikaisin kotiin. Oli kylläkin uhattu tänään laittaa kotiin, mutta viimeisten tietojen mukaan hän kotiutunee vasta perjantaina. Olisikohan vihdoinkin mennyt viesti perille, että mahatautia on tutkittava? Ihminen, edes vanhus, ei kaiketi pode normaalisti kuukauden mittaista ripulia. Tietysti suru väistämättömästä on kaiken aikaa mielessä. Isä ei pahemmin puhu tuonpuoleisista, liekö koskaan puhunut, mutta äidin luo varmaan lähtisi mieluummin kuin täällä viipyisi. Aika on auringon laskea pitkän päivätyön päätteeksi.




Oma mies on ollut kovin väsynyt koko talven. Onneksi hänellä on toukokuussa lääkäriaika, tosin vasta kuun lopulla. Kun yritän kysellä, niin vastaus on napakka: "Älä tivaa!"

Huomasin tänään hiirenkorvalla olevat koivut. Niitä en hoksannut kuvata, mutta lehtikuusen kukinta pääsi eilen kuvaan. Koivunlehdet kai puhkesivat päivässä, vai olinko niin sokea etten niitä huomannut? Vapuksi kuitenkin luvataan taas kylmää, hyvä jos ei räntäsadetta vanhojen perinteiden mukaisesti. Lapissa lunta olikin tullut kai yli 20 senttiä.


Kevätkiurunkannuskin kukkii pihassa. Kasvikirjan mukaan tämä on lehtojen kasvi, mutta sepelistä vaan nostaa päätään. Minä jo pelkäsin, että tämä jäi kokonaan naapurin rakennustyömaan alle.


Mutta jos ei sen kummempaa ilmene, niin vietetään hauskaa kevään juhlaa, tätä vappua!

2 kommenttia:

  1. Mulla oli jäänyt edellinen kirjoituksesi lukematta ja samalla tietysti mennyt ohi isäsi sairastaminen.
    Pakko tulla kertomaan, että meilläkin 17-vuotias poika on hiljakseen toipumassa yli 3 viikkoa jatkuneesta verisestä ripulista, joka ei ole jättänyt mitään "tietoja" verikokeisiin tai ulostenäytteeseen. Vaikka hoitoalan ihmisiä olenkin, niin ihan uutena tietona minulle tuli, että on kuulema ihan normaalia, jos ripuli kestää noin kauan, on veristä ja vessareissuja tulee 7-10 vuorokaudessa. Siitä huolimatta, että meille vakuuteltiin taudin vaarattomuudesta, kun potilas syö ja juo hyvin, olemme käyneet kolmesti lääkärissä ja niistä kerran päivystyksessä nestetankkauksessa.
    Nyt onneksi poika alkaa toipua ja on jo jaksanut mennä kouluunkin. Mutta arvaa vaan, veikö pojan mielen matalaksi, kun ei oikein ollut tietoa, mistä on kyse. Outoa oli sekin, että tauti ei tarttunut meihin muihin.
    Jos perusterve nuori makaa tuollaisen taudin kourissa ihan rankona sängynpohjalla, niin voi vain kuvitella, että vanhukselle, jolla on sairauksia, tauti voi olla kohtalokas.
    Toivotaan, että isäsi jo pian toipuu ja alkaa voimistua. Sekin säälittää, että vanhan, jolla olisi jo muutenkin elämässään tarpeeksi olemista, täytyy vielä saada vaivoikseen tuollaista kurjaa.
    Toivorikasta mieltä sinulle toivotan. Sinulla on apea mieli sen takia, että isä on sinulle rakas.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sirkku, taas pääsi itku myötäelämisestä ja kauniista sanoistasi. - Isä oli tänään kuullut lääkäriltä, että ei sairasta ripulia... Hyvä, että teillä pojallanne on suunta terveempään. Vanhuksen kohdalla ei valitettavasti niin voi sanoa, mutta päivä kerrallaan mennään.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!