Oletteko jo kyllästyneet?

Nimittäin näihin meidän pihahommiimme? Ei auta, mitään muuta ei talossa tapahdu. Herätys aamulla, verkkainen aamupala lehdenluvun parissa, suihkuun, työlistan tekeminen ennen rengin tuloa ja sitten vaan hommiin. No, hyvissä ajoin iltapäivällä päätämme päivämme, jos näin voi sanoa ja minä reporanka en ainakaan jaksa tehdä enää mitään. Jotain ekstraa tästä ahkeroinnista on seurannut: tällä viikolla miinus 1,5 kiloa! Mutta kyllä minä olen ollut väsynytkin, vaikka olen istahtanut lepäämään vähän joka käänteessä. Sydänkin hakkasi jo aamulla niin, että otin varmuuden vuoski ylimääräisen primaspanin nyt illalla ja pyysin miestä tarkkailemaan oloani. Ei sitä nuorena ja terveenä tämmöinen tullut kysymykseenkään, vaan töitä paiskittiin aamusta iltaan. On mulla nitrokin, mutten tiedä, mikä on se hetki, jolloin siihen pitäisi kajota. Kai sen sitten tietää.

Tänään istutimme kolme villiviiniä, leikkelimme vähän ylikasvaneita pensaita ja kiskoimme niiden juurelta pitkän vesiletkun, jota hinattiin tontin toiselta laidalta melkein toiselle laidalle. Siinä olikin kiskomista, sillä ainakin noin sata metriä pitkä letku oli jäänyt aika isoksi kasvaneiden puskien väliin. Renkipoika oli vielä niinkin urhea, että pujottautui pensaiden taakse ja veti letkun koko talon pitkää seinustaa  pitkin puskien taitse. Rakenteilla on kesävesijohto, jolla saadaan kasteluvettä niin kasvimaalle kuin kukkapenkkeihinkin. Sääli, kun enää ei ole vanhaa kaivoa, vaan vesi on otettava kunnanverkosta. Se pistää tietysti miettimään, milloin kastellaan, milloin ei. - Vettä satoi tänäänkin, mutta vain aavistuksen verran, joten työmme eivät siitä kärsineet.

Isäntä pääsi illansuussa leikkaamaan tosi pitkäksi kasvanutta heinikkoa ja kehui kyllä työn olleen erityisen raskasta. En ihmettele. Lisäksi pellosta oli löytynyt erinäistä rojua, mm. kakkosnelosen pätkiä, vaikka olin kuvitellut raivanneeni kaiken pois etukäteen. Romun lisäksi siellä kuulemma on monta muurahaispesän alkua, joista myös on päästävä eroon. Olisipa huomenna nätti päivä, että saisimme kasvilavat tehtyä tai ainakin alkuun. Sitten pidämme juhannuslomaa ja jatkamme ensi viikolla.

Ruusu kukkii roskiksen kulmalla. Sen vieressä on tämä kesäkukka-asetelmani, johon sain inspiraation Hyvää kasvaa Järvenpäässä -kansanliikkeen puuhista. Viime vuonna kaupunkia somistettiin saappaisiin istutetuilla kesäkukilla, tänä vuonna "ruukkuina" on vanhat laukut. Kun ei tuohon telineeseen oikein voi kassia viritellä, niin tein oman istutukseni pesuvatiin. Harmi, kun talossa ei enää ole yhtään vanhaa  emalivatia.

Postilaatikon päällä minulla on laatikossa hyvin talvehtinutta maahumalaa. Se kasvaa nyt niin hyvin, että mitään muuta ei laatikkoon mahtunutkaan. Postilaatikon ja roskisten välissä kasvava ruusukin innostui kukkimaan, kuten joka vuosi ennenkin.

Kirjosieppo se tässä lehahtaa lentoon tuosta lyhtytelineen nokalta, jossa se käy lepuuttamassa siipiään. Kuvahan on huono, mutta omalla tavallaan hassu.

Leppoisaa juhannusta jo varmuuden vuoksi hyvissä ajoin toivotettuna!