Helsingissä kahteen kertaan

Juu, reissut on taas tehty. Ensin maanantaina kävin labrassa, tiistaina Kirralla, keskiviikkona Syöpäklinikalla. Tänään olen tietysti ollut kotona ja nauttimassa kaksistakin päiväunista. Olin kyllä eilen aika väsynyt sytostaattien jälkeen, mutta luultavasti ensi viikolla vielä väsyneempi, kun edessä on taas valkosolujen kasvatusviikko. 

Tiistaina Kirurgisen sairaalan päiväpolilla rintaani ommeltiin laskimoportti-niminen vehje. Tikit vähän kiristävät ja eilen oli haavassa sen verran turvotusta, ettei porttia päästy vielä kokeilemaan, mutta idea on se, että sitä kautta sytostaatit jatkossa syötetään sisuksiini. Kaikkea sitä keksitäänkin. 

Kaulassa on karmea mustelma ja kai pari tikkiä, alempana yksi mustaksi muuttunut tissi ja sen yläpuolella varsinainen titaanivekotin, tietysti ihon alla. Mustelmia tulee nykyisin joka puolelle eivätkä ne meinaa millään hävitä. Erityisesti tuo kaulan mustelma on mielenkiintoisessa paikassa. Ennen muinoin jotkut peittelivät sitä kohtaa sifonkihuiveilla. Minä varmaan tarvitsen paksun villahuivin... 

Keskiviikkopäivää ja tiputuksessa makaamista piristi ystäväni Liisa, joka tuli tervehtimään potilasta sairaalaan. Juttuahan meillä riitti lähes kahdeksi tunniksi ja siinä sitten kolmen lajin myrkyt valua hupsahtivat nopeasti.

Olo on ollut tänään vallan loistava, tuota pientä väsymystä jos ei ota huomioon. Eilen tosin kuvotti sen verran, että otin illalla kokeeksi yhden pahoinvointipillerin ja nukuinkin sitten kuin pieni joulupossu lähes aamuun asti. 

Kiitokset jälleen kerran kaikille kauniista sanoista ja toivotuksista. Ne kantavat ja antavat ihmeesti voimia. - Kirjoittaisin mielelläni muustakin kuin tästä sairaudesta, mutta kun ei oikein mitään muuta tällä hetkellä maailmaani mahdu. Kestäkää, ystävät!