Kotiuduin eilen Sädehoitoklinikalta. Takana on siis yhteensä lähes kolme viikkoa sairaala-aikaa ja ensimmäiset sytostaattihoidot. Kolmen viikon päästä jatkuu, mutta sitä ennen on labraa sun muuta. Tukka on vielä päässä ja olo aika hyvä, mutta jalat toimivat vähän huterasti. Onneksi sain terkkarista hyvät apuvälineet ja näillä eväillä nyt taaperrellaan. Taudin tarkkaa nimeä en nyt satu muistamaan, kun kaikki on vähän hurlumheitä päässä, mutta lymfoomasta eli imusolmuksesyövästä on kyse ja se pitää majaansa mahassani. Jos ei jo ole ruvennut hajoamaan tai vaihtanut paikkaa... Kipuja ei ole, vähän väsyttäää, mutta onhan nyt muutenkin jo korkea aika kömpiä sänkyyn.
Kuten jo naamakirjaan kirjoitin, en olisi ikinä uskonut, miten hyvältä tuntui pestä omassa päässä olevia hiuksia.
Voi sentään. Myötäelän täällä tuntemuksiasi, sillä mahassahan minullakin oli syöpä muutama vuosi sitten. Vakavan sairauden edessä oppii kyllä arvostamaan uusia asioita, niin kuin tuo omien hiusten pesu. Toivotan sinulle rauhallista ja luottavaista mieltä . Luja usko parantumiseen auttaa tähänkin tautiin.
VastaaPoistaTsemmppiä!
VastaaPoistaToivottavasti olosi kohenee ja hoidot ovat nujertaneet taudin. Jaksamista sinulle!
VastaaPoistaVoimia päiviisi! <3
VastaaPoistaVoimia ja rohkeaa mieltä <3
VastaaPoistaTäältä tulee yksi voimalähetys, kas noin, saithan kopin :)
VastaaPoistaOsanottoni Villiviini; myös kovasti voimia sinulle!!
VastaaPoista♥♥
Voi hyvät hyssyrät, sylintäydeltä voimia ja tsemppiä sinulle. Hoidot onneksi nykyisin tepsivät ja voimat palautuvat. Nyt vaan positiivista ja tulevaisuuteen luottavaa mieltä, sitä tarvitset. Elämä jatkuu ja kantaa.
VastaaPoistaVilliviini, kirjoituksesi tärkein lause oli "kaikin puolin turvallisissa käsissä". Muutenhan tekstisi oli yllättäviä uutisia ja syvä myötätunto valtasi mielen. Olet jo tapahtunutta ja diagnoosiuutisia ehtinyt jonkin aikaa käsittelemään ja ajattelemaan, meillä on vielä alkujärkytys sydänalassa. Minusta tuntuu vahvasti siltä, että kirjoitan nimesi esirukouslistalleni - siellä on aika monen blogitutun nimi. Myös miehesi tarvitsee esirukouksia, koska usein läheinen on hyvin lujilla syöpädiagnoosin kuultuaan.
VastaaPoistaOnneksi sinulla on jo omasta takaa sellaista asennetta, että katsot asioita niiden ylitse. Sairauksien kaltaisten koettelemusten kohdalla sitä asioiden yli näkemistä tarvitaan eritoten.
Sinullekin muistutan, että Psalmeja lukemalla saa vahvistusta uskolleen, jota ei joka tilanteessa tahdo aina löytyä sitä sinapinsiemenellistäkään.
Ja meille voit vuodattaa tunteitasi hyvin rohkeasti ja ihan laidasta laitaan. Jonakin päivänä voi tuntua huojentavalta, kun saa eriteltyä sanoiksi asti kurjan olonsa.
Toivon, että sinulla kuitenkin tyynet, toivorikkaat ja olosuhteissa iloiset päivät ovat enemmistönä.
Kaikkea Taivaan Isän hyvää ja ennenkaikkea terveyden kosketusta Häneltä, toivotan sinulle ja miehellesi!
Kiitos taas kerran teille kaikille lohdutuksesta ja kaikista lämpimistä ajatuksista. Niitä tarvitaan. Sirkku, kiitos sanoistasi, lempipsalmini on Minä nostan silmäni kohti vuoria. Hyvää yötä.
VastaaPoistaVoimatoivotuksia täältäkin! Tuttavapiirissä oli pari vuotta sitten lymfoomatapaus. Sairauteen on kuulemma olemassa tehokas täsmälääkitys, potilas on toipunut hienosti ja uusi tukkakin on komeampi kuin entinen :-)
VastaaPoistaVoi ei! Elämä on yllätyksiä täynnä - välillä iloisia ja toisinaan niitä, mitä ei toivoisi. Mutta periksihän me ei anneta!
VastaaPoista