Sunnuntain jälkeen maanantai

Satoi kyllä, mutta aina välillä aurinkokin paistoi. Onneksi myräkkä sivuutti meidät enkä tullut tutkineeksi sademittariakaan. On sitä vettä kyllä tullut ihan tarpeeksi tämän kesän osalta. Tänään siis oli tupapäivä, mutta sain sentään vaatteet päälleni ennen iltaa. Askareena oli Virpi Hämeen-Anttilan uusimman dekkarin lukeminen. Käärmeitten kesä on nimeltään. Pidän siitä ja erityisesti sympaattisesta Kalle Björkistä, joka on ministeriön juristivirkamies, joka vapaa-aikanaan ratkoo karmeita rikoksia. Eletään 1920-lukua. Täältä lisää tietoa. En pidä läheskään kaikista Hämeen-Anttilan kirjoista, mutta toivon, että Kalle Björk seikkailee vielä kauan keskuudessamme. Tämä oli toinen osa; ensimmäisen nimeä en muista.

Tänään en muuta kuin pistäydyin ulkona postia hakemassa ja vilkaisemassa, onko sade ehtinyt tehdä tuhoja. Ei ollut mitään uutta. Kaunis Perttula-ruusupensas ei enää pitkään aikaan ole ollut kaunis. Se olisi varmaanb pitänyt leikata keväällä. Ilokseni jalohortensia tekee pienenpientä nuppua. Toivottavasti se nimensä (Endless Summer) mukaan saa pitkän, lämpimän loppukesän, että ehtii kukkia kunnolla.

Tämän kukkarykelmän nimi on  Classic music ja sen pitäisi varmaan heinäkuun lopulla kukkia tosi komeasti, mutta ei. Tässä on samaan juureen ympättynä verbenaa ja miljoonakelloa ja muistaakseni pikkupetuniaa. Olisi nätti, jos kasvaisi.

Vielä surkeampi esitys on tämä Miljoona suukkoa:

Oikeampi nimi olisi kaksi ja puoli suukkoa. Olisihan se pitänyt vanhastaan muistaa, että mainoskuvat huijaavat...

Minä ostan ensi keväänä täydessä kukkaloistossa olevia kasveja siihen aikaan vuodesta, jolloin tosiaan on jo kesä ja lämmintä.

Ei tässä muuta kuin hyvää uutta viikkoa! Minulla on tiedossa ainakin keuhkotutkimukset ja ehkä muutakin, kun ryhdyn aamulla kyselemään, mitä noille turvonneille kintuille pitäisi tehdä.