Illalla voi lukuharrastukseet jäädä vähiiin, sillä menemme tyttären ja poikansa kanssa myöhästyneelle äitienpäivälounaalle eli päivälliselle oikein pitkän kaavan mukaan. Onneksi vasta torstaina palaveeraan tekstivastaavan kanssa. Se pitää tässäkin taas kerran todeta, että olisipa kiva, jos ihmiset ottaisivat tällaisen kyläkirjan niinkin paljon omakseen, että kirjoittaisivat siihen muistikuviaan tai kuulemiaan juttuja. Kynnyt tuntuu aika korkealta, mutta kun tekstejä kuitenkin fiilataan ja höylätään moneen kertaan, ei tarvitsisi edes miettiä, osaako kirjoittaa vaiko ei.
Lukeminen meni näin myöhään, kun miehen mielestä olen luvannut olla tekemättä töitä alakerrassa tai ainakaan samassa huoneessa, jossa hän oleilee. Niin sitten lueskelin ihan muita juttuja takkahuoneessa hänen seuranaan ja kiipesin vasta uutisten jälkeen työhuoneeseen. Kävihän se näinkin, varsinkin kun tuli jotain netistä tai kirjahyllystä tarkistettavia juttujakin vastaan. Mitäpä sitä toista turhan päiten ärsyttämään, joskin huomaan luvanneeni yhtä ja toista, joka olisi saanut jäädä lupaamatta. Unohdankin, mitä olen luvannut, mutta tällä hyväkkäällä on niin hyvä muisti, etten viitsi ruveta kinaamaan.
Tämä kuvan orvokki on toinen niistä itsekseen kylväytyneistä, joita olen aikaimmin jo mainostanut. En ollenkaan muista, että olisin koskaan saanut tai ostanut tällaista, mutta ehkä nämä risteytyvät niin kuin niitä huvittaa. Nätti joka tapauksessa. Tänään satoi koko päivän, ei kun siis eilen. Nyt nukkumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!