Ihana kuvauspäivä

Eilen oli tosi keväisen aurinkoinen päivä, edellyttäen että kevääksi luetaan toistakymmentä astetta pakkasta. Siksi minäkin nökätin ikkunassa kameran kanssa ja otinkin aika kivoja kuvia., Ei taidekuvia, mutta kivoja omasta mielestäni. Jäällä oli kuulemma ollut valtavasti väkeä, tiesi tyttäreni, joka itsekin siellä lenkkeili.

Ihmeellinen valoilmiö yllätti. Nämä siniset peltomaisemat eivät ole aivan kohdalla, vaan ehkä ainakin puolen kilometrin päässä.

Mutta vanhat männyt ovat tien toisella puolella. Tuo risukasa on meidän ikivanha maatiaisluumumme, joka on parina kesänä kiukutellut. Toissa kesänä saimme yhden luumun, viime vuonna ei tullut sitäkään. Valkoinen möykky on vanhan aitan katto.

Tontin laidalla olevia marjapensaita, jotka typerä kaupunginarkkitehti (ei nykyinen) kaavoitti naapurin tontille. Asemakaavan raja kulkee puskien tällä puolella eli läpi ikiaikaisen pihamaamme. Johan sen järkikin sanoo, että maalaistalon piha on ollut neliön tai suorakaiteen muotoinen ja ainakin pensaat ovat olleet oman pihan puolellla. Taustalla olevat männyt, kuuset ja koivut näyttävät, missä oikean rajan pitäisi kulkea. Aikanaan tilukset jatkuivat aina isolletielle asti eli satoja metrejä eteenpäin, mutta tämä hyväkäs piirsi kävelytien meidän postilaatikolta suoraan naapurikunnan puolella olevien, hyvin hoidettujen salaojitettujen peltojen läpi naapurikaupungin puolelle. Suunnitelmaa ei sentään koskaan toteutettu, mutta ukko pyöriköön haudassaan. 

Ystäväimme käyvät syömässä, mutta luultavasti jossain on paremmat eväät, kun lintukanta on vähentynyt. Uskolliset tintit ja oravat sekä mustarastas käyvät, muita ei ole näkynyt.

Ja sitten vielä lempikuvauspaikkani. Vanha orkidea alkaa olla lopuillaan, mutta onhan se jo kukkinutkin kuukausikaupalla.