En ole vielä ryhtynyt korjaamaan joulua pois, mutta kaipa se on askel kerrallaan tehtävä. Valot saavat vielä jäädä, mutta ehkä tonttuarmeija ja seimiasetelmat pääsevät pian odottamaan ensi joulua.Senkin takia on aika ruveta raivaamaan, kun olen rakennellut nukkekotihommia tuvan pöydän ääressä. Saa senkin silpun samalla hävitettyä.
Tänään täällä oli 22 astetta pakkasta. Toivottavasti ystäväni, joka oli saattelemassa äitiään taivasmatkalle, ei palelluttanut itseään. En tullut kysyneeksi, oliko arkku- vai polttohautaus, mutta se selviää lähiakoina. Äiti sairasti syöpää ja sehän se on peikko, joka taas minullakin on nostanut vähän päätään, kuten jo kerroin. Lääkäri miettii parhaillaan, aikaistaako kontrollitutkimuksia ja joka tapauksessa otatan täällä yhden kokeen ennen sitä. Joulunpyhät ja se, kun kaikki ovat olleet lomalla ja lääkärikeskukset tietysti viettäneet ansaittuja lomapäiviä, niin on viivästyttänyt kaikkea.
Viivästyttänyt myös isän uuden kuulolaitten saamista. On se kumma, ettei edes yksityislääkärissä asia etene. Faija ei kuule juuri mitään edes vanhanaikaisella kuulokojeella, saati ilman. Puhelimessa keskustelu on lähes mahdotonta. Ja kun muutenkin elämä on kovin rajoiuttunutta ja yksinäistä, niin tämäkin vielä. Ajattelevatkohan ne, ettei lähes 94-vuotiaan tarvitse enää kuullakaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!