lauantai 30. tammikuuta 2016

Yksi piste ja papukaijamerkki itselleni

En nyt vielä rupea kehua retostelemaan, mutta pistinpoä tänään kirjaluonnokseni perään yhden pisteen. Tekstiä on  noiun 170 sivua, mutta sehän voi vielä supistua tai laajentua. Tarkistamista ynnä muuta askaretta on vielä - tiedättehän te kirjantekijät, että nyt se vasta alkaa. Silti tuntuu hyvältä, kun jonkinlainen runko on käsissä. Tulikin mieleen, että pitää kiireessti tallentaa se muistitikulle. Palaan kohta asiaan.


No niin, teksti on nyt tikulla. - Olenkin istunut ahkerasti viimeiset yöt kirjoittamassa, muutamana viime yönä jonnekin kolmeen asti plus tieteysti sitten vielä iltatunnit päälle, mutta nyt se on tehty. Älkää kysykö, milloin se menee painoon ja mihin painoon. Ajatukseni on kuitenkin saada lapsonen käsiini vielä tämän vuoden aikana. Nyt kiirettä eivät tuoneet syöpäpelot, vaan yksinkertaisesti se, että kokeilen taas kepillä jäätä eli haen muutamia apurahoja. Enpä ole koskaan mitään saanut, mutta silloin ei ainakaan saa, jos ei yritä.

Kevätkin taitaa pian olla tulossa, kun kliivia innostuu kukkimaan. Nuppu on vasta tässä vaiheessa, mutta sitkeästi se tuolta lehtien raosta kurkistaa.

1 kommentti:

  1. Onnea urakan tekemisestä. On saavutus saada kirja valmiiksi.

    Kaunis tuo kliivia. Minun kliiviani teki vain uusia lehtiä. Ei taida kukkia tänä keväänä.
    Ihanaa viikonloppua.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!