Ihan vaan käväisemässä

Päivät ovat hurahtaneet edellisen postauksen mainitsemissa puuhissa eli talon raivaamisessa juhlakuntoon. Enää kaksi yötä kekkereihin ja vain yläkerta ja vessat enää siivoamatta... Ja jouluromppeiden järjestely ja pöydän kattaminen ja munavoin tekeminen ynnä piirakoiden paistaminen. Piirakat ovat pakaste-sellaisia ja etenkin miesvieraiden suosikkeja. Eli onhan tässä vielä yhtä ja toista. Tänään rupesi sydän jo raksuttamaan siihen tahtiin, että keskeytin hommat ja rupesin lukemaan dekkaria ja polttamaan kynttilännysiä.

Ei kai tässä mitään hätää ole, tarkoitan siis siivousten suhteen. Yläkerrassa pistän työhuoneen ja makuuhuoneiden ovet kiinni ja peittelen  parilla sermillä ne paikat, jonne vieraiden ei tarvitse päästä. Mutta yläkerrassa on talon toinen vessa ja nukkekodit, joten ihan kokonaan ei rappusten eteen voi aitoja rakentaa. Tavaroiden kantaminen rapuissa on raskain vielä edessä olevista hommista.

Viime vuonna mies erehtyi kysymään miten voisi auttaa, jolloin pistin hänelle imurin kouraan. Tänä vuonna osasi mokoma olla kysymättä. Kävi hän sentään viemässä pahvinkeräykseen muutaman laatikon ja erikseen omalla roskiksellakin ja ihan pyytämättä.

Juhlamieli alkoi kuitenkin kohota heti kun sain levitettyä vasta silitetyn liinan tuvan pöydälle. Se siis kaiken keskeneräisen keskelle nostamaan omaa tunnelmaa. Ja onhan tässä vielä yhdet juhlat välissä ennen sunnuntaita.