Tapaninpäivän väsy

Vietämme rauhallista tapaninpäivää kotona. Onhan tässä jo laukattukin, ensin aattona joulutervehdyksillä ja sitten eilen hellan ja ruokapöydän väliä, kun jälkikasvu oli joulukylässä. - Mietin hetken, mennäkö heti päiväunille, kantamaan lautaspinoja kaappiin vai tullako tänne. Mikäs voittikaan?! Lautaset ovat eilisen jäljiltä puhtaaksi pestynä, mutta viimeinen ponnistus on saada ne vielä kaappiin. Yksitoista kappaletta kutakin kokoa: alkuruoka-, pääruoka- ja jälkiruokalautasia. Toinen tiskikoneellisen raksuttaa parhaillaan.

Kuvassa ollaan jo tyhjentämässä joulupäivän ruokapöytää. Varsinaisesta kattauksesta en muistanut kuvia ottaakaan. Näitä räättejä nyt sitten syödään aina kyllästymiseen asti. Toisaalta sitä tietää ostavansa liikaa ruokaa, mutta kun aina ei tiedä etukäteen, mikä tekee kauppansa, mikä ei.

Kun mies kävi viimeisillä ruokaostoksilla ja toi kirjolohifileen, jonka graavasin, niin se loppui kesken. Tilasin rasiallisen rosollia ja kaupasta tuli pienin mahdollinen. Kuten näkyy: puolet jäi siitäkin. Kotitekoisia graavisilakoita jäi, kaupan sinappisilakat loppuivat kesken. Maksapateet ovat koreita katsella, mutta vanha kunnon Kalaasi olisi ollut parempi ostos, jos sitä enää on saatavillakaan. Tein jättiannoksen punakaalisalaattia, mutta sitäkin riittää runsaasti tuleville päiville.

Vaikka joulun kauppaostokset tekevät ison loven kukkaroon, niin ruokimmehan me sentään kertaalleen koko pesueen ja tietysti itsemme lähes viikon ajan. Monena vuonna joku perillisistä on pyytänyt evääksi palan kinkkua tai purkillisen silakoita. Ei tänä vuonna.

Satsasimme tänä vuonna luomukinkkuun. Mies totesi, että ensi vuonna ostetaan halvin mahdollinen tanskalainen kinkku. Minä säestin: näin teemme. Niin kuivaa ja mautonta tämä kallis possunpehva oli, vaikka se paistettiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Itku melkein pääsi, kun aattoiltana maistelimme ensimmäisiä kulmaviipaleita. Se oli tosi suolaista, mutta onneksi sisemmät viipaleet ovat vähän  vähemmän suolaantuneita. Päätimme yksissä tuumin, että emme tarkista enää hintaa, vaikka kauppakuitti onkin miehellä tallessa.

Kinkun kaverina oli perinteiset joululaatikot: imelletty perunalaatikko, porkkana- ja lanttulaatikko. Kaupasta nekin, mutta kotona maustettu ja höystetty lisää. Kaksi kolmannesta niistäkin jäi tähteeksi. Yhtenä vuonna jätin porkkanalaatikon pois. Heti kuului naukaisu: missä porkkanalaatikko? Tein aattoaamuna hyvää punasipulihilloketta, jossa sipulisilppua keitetään punaviinissä ja sitten hyydytetään hillosokerilla. Olihan se pytty pöydässä, mutta kun se oli jäänyt ilman lusikkaa, ei kukaan huomannut ottaa sitä kinkun lisäkkeeksi.

Jälkiruoka sentään meni melkein kokonaan. Sekin noudatti samaa perinnelistaa kuin muukin ruokapöytä: tarjolla oli luumukräämiä eli hienommin sanottuna luumukermahyytelöä.

--- Jouluaatto alkoi melkein hyisissä merkeissä. Kun aamupalaa nakertaessani palelin ja hytisin, niin tulin katsoneeksi ikkunalaudalla olevaa sisälämpömittaria: alle 14 astetta! Pureva tuuli oli puhaltanut suoraan kai koillisesta talon nurkalle. Vähän kauempana ikkunasta oli sentään asteen verran  enemmän, mutta isännälle tuli kiire hakemaan puita liiteristä. Talo lämpenikin jo kahden pesällisen jälkeen noin 18 asteeseen. Jouluvieraistamme onneksi vain yksi vilukissa valitti kylmää. Minä sain joululahjaksi suloisen fleece-viitan, jonka alle on mukava käpertyä kirjan kanssa. Ei silti, kun asuu sähkölämmitteisessä omakotitalossa, oppii muutenkin äkkiä kerrospukeutumisen taidon. Itse asiassa palelen aika harvoin, vaikka joskus olen talvellakin paljain varpain sisällä. Nyt kyllä on paksut villasukat jalassa.

Vanhoja perinteitä noudatti rakas aviomies tänäkin jouluna: ei joululahjaa vaimolle. Vähän se kirpaisee joka vuosi eikä siihen edes totu, mutta minkäs teet? Vanha koira ei näemmä opi istumaan. Porakoneesta se puhui ennen joulua ja minä jo elättelin toivoa, mutta ei tullut edes sitä. Sain minä silti ison pinon lahjoja, mm. kirjoja, jotka itse paketoin itselleni ja kyllä muitakin kivoja juttuja lapsilta. Lahjat eivät tietenkään ole ydinasia joulussa, mutta on niitä vaan niin mukava saada.