Aamulla heräsin hävittömän aikaisin laittamaan autoa lämmityspiuhan päähän. Ulkona oli kuitenkin vain muutama aste pakkasta, joten vähempikin lämmittäminen olisi kai riittänyt. Pudotin unenpöppöräisenä yhden kirjan pöydän taakse ja polvistuin nojatuolilleni kurkottaakseni sen ylös. Tämä oli virhe: tulenlieskat ja salamat kulkivat polvesta pääkoppaan. Tietysti asetuin kipeämmän polven varaan oikein huolettomasti ja muistamatta yhtään varoa. Onneksi polvi ei lopulta edes turvonnut, vaikka tuntuu kyllä vieläkin aralta. Kipeä mikä kipeä. Sen sijaan turvotusta on nyt toisen kintun nilkassa. Syy tuntematon tai ehkä se johtuu kävelystä ja monen tunnin paikallaan istumisestakin.
Seuraava vastoinkäyminen: menin labraan, mutta kappas vaan, labran täti ei voinut ottaa koetta, kun tämä on se ainoa minun lääkkeistäni, jota ei saa ottaa ennen labraa. Eipä tullut kotona mieleen. Onneksi epäonni päättyi tähän ja permanentti vaikuttaa ihan onnistuneelta, vaikka tekijänä oli työharjoittelija, toki itsensä mestarin valvonnassa. Nuorella neidillä oli äärettömän ihanat kädet, kun hän hieroi päänahkaani.
Kävin vielä Aarikalla ja Marimekossa vähän täydentämässä joululahja- ja joulukattausvarastoja. Lopuksi vaelsin päämäärättömästi Prismassa pääasiassa ruoka- ja kynttiläostoksilla. Siellä onnistuin möhlimään sen verran, että katsoin viisaimmaksi suunnistaa kohti kotia. Syytä olikin, sillä vain hädin tuskin jaksoin enää vääntäytyä autoon.
Kävelykadun varrella oli punaisia joulumökkejä, joita vähän tiirailin, mutten ostanut mitään. Mieleni teki ostaa Minni-nukelle turkki, joka tosin oli ommeltu fleece-kankaasta, mutta oli söpö. Se jäi ostamatta kun ei käteistä rahaa ollut latin latia eikä pankkikortti käynyt. Ehkä turkki pitää ommella ihan itse.
Kotiin tuli ihan väsynyt ja nälkäinen muija, jolla onneksi on kauniisti laitetut hiukset. Näillä pärjätään ensi vuoden puolelle.
P.S. Polvi kipeä eli en tainnut selvitäkään pelkällä suurkiitoksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!