Päiväraporttia

Mitään erityistä ei ole sattunut eikä tapahtunut, mutta silti minulla on jokseenkin nuutunut olo. Totta kai, kun heräsin jo puoli kuudelta enkä enää saanut unta. Päätinkin lähteä labraan verikokeeseen, kun käynti viimeksi epäonnistui. Olin ottanut lääkkeen, vaikkei olisi saanut. Nyt kuljen käsivarsi metkan koristeellisena. Laastarin ja lapun paikat ovat normaalin väriset, mutta niiden ulkopuolelle muodostui musta kuvio. Otin äsken laastarin pois ja odotan vain millainen kuvio sen paikalle muodostuu. Kai siihenkin  mustelma tulee. Veri ei suostunut juoksemaan kyynärtaipeesta, vaan se oli otettava alempaa käsivarresta.

Labrasta matka jatkui eteenpäin pienille jouluostoksille ja kun olin jo hyvissä ajoin kotona, päätimme lähteä tarkistamaan mummulan kuulumisia kun oli vähän asiantynkääkin. Äiti oli oikein reipas, mutta enpä päässyt isältä tarkistamaan todellisia kuulumisia.

Menomatkalla käväisimme postissa ja tullessa matkahuollossa, josta tosin lähdin pois ilman pakettiani. Ihmisiä seisoi jonossa odottamassa, kun eräs herra ällisteli byrokratian kiemuroita. Hänelle tarkoitettu paketti oli ilmeisesti lähetetty pomon nimellä eikä virkailijalla ollut lupaa luovuttaa sitä ilman "omakätistä allekirjoitusta tai valtakirjaa". Mikään ei auttanut, ei edes se kun virkailija keskusteli asianomaisen pomon kanssa puhelimessa. Voi tietysti olla tai toivottavasti ainakin olisi ollut niin, että byrokratia olisi unohtunut ellei jonossa olisi seissyt ainakin kuusi muuta ihmistä. Tai jos virkailija olisi ollut enemmän elämää nähnyt ihminen. Ei sekään auttanut, vaikka kaveri kertoi noudettavan tarvikkeen tulevan hänen autoonsa, mikä sitten olikin. En jäänyt kuuntelemaan lopputulosta, vaan otamme huomenna uuden yrityksen. Kiukkuinen kaveri manaili, että byrokratiaa on enemmän kuin ennen Venäjällä!

Vielä oli tehtävä kauppareissu ja jalat alkoivatkin jo olla hyytelönä. Ei yhtään houkuttele tieto, että nyt pitäisi ihan pakosta ruveta keräilemään romuja paikasta A paikkaan B eli raivaustoimet odottavat. Koko päivän kävelyt todella tuntuvat jaloissa ja siksi olikin paikallaan tulla vähän räpläämään tietokonetta.

Onneksi ei tullut mieleenkään kiertää enää meidän joulukatumme kautta. Nämä punaiset mökkeröiset ovat nyt kai toisen kerran tuomassa joulumieltä asukkaille. Toivottavasti myös kauppa käy. Väkimäärä ei huimannut päätä ainakaan sillä hetkellä, jolloin otin kuvan.