Eivät ole päivät aina veljeksiä

En väitä, että takana olisi huono päivä. Puhuin varmaan tunnin puhelimessa ystävän kanssa. Lupasin lahjoittaa kirjoja koulun myyjäisiin ja toivossa on saada omatkin kirjani sinne myyntiin. Toinen ystävä muistutti lupauksestaan tulla rasvaamaan kinttujani ja jopa vetämään tulevia tukisukkia jalkaan, mikä on minusta jo ystävyyttä ties miten monenteen potenssiin. Tien asfaltointiprojekti jatkuu ja pitäisi valmistuakin jopa tällä viikolla. En tiedä, mikä vaikutus oli sillä kun lähetin eilen viestiä kaupungille, vai oliko vain kyse silkasta sattumasta. Vastaus kuitenkin tuli heti tänään sekä kaupunginherralta teoriassa että työn toteuttajalta käytännössä, kun tiekarhu ajeli tiellä ja sitä ennen hiekkaa kipattiin useampi kuorma kadun toiseen päähän.

Komeat, uudet katuvalot ovat palaneet jo parisen kuukautta, mutta muu tietyö on ollut keskeytyksessä saman verran. Ehkä ajateltiin kokeilla, miten onnistuu kanttikivien naputtelu ja tien asfaltointi pakkasella?

Nämä olivat ne parhaat uutiset. Huonompiakin oli. Soitin kirurgiseen sairaalaan, kun sieltä ei ole mitään kuulunut tämän punoittavan ja kipeänkin laskimoprtin asiassa. Juupa juu, ei ole kuulunut, kun syöpäsairaalan oli pitänyt olla yhteyksissä  nimenomaan jos rintaa vielä punoittaa. Eivätpä vaan olleet. Yksikään hoitaja ei edes vilkaissut punoittavaa rintaani viime viikolla. Lääkäristä en nähnyt vilaustakaan. Kirran hoitajaa tuntui tilanne nyt vähän huolettavan ja sovimme, että ensi viikolla käyn näyttämässä rinnuksiani ja sitten päätetään mitä tehdään seuraavaksi. Tulehdusarvoissa ei ole vikaa, akassa vain. Monena yönä olen herännyt ottamaan särkylääkettä.

Ensi maanantain ohjelmaa selvitetään parhaillaan. Samalle päivälle olisi osumassa paitsi että tämä Kirran pikakäynti Helsingissä, myös labra täällä ja tulipa vielä fysioterapeutiltakin viesti, että hän oli varannut ajan samalle aamulla Syöpäklinikan vastaanotolleen. Ehkä en jakaannu kolmeksi. Labraa on vaikea siirtää, mutta ehkä jonossa istumalla voin sen saada toiselle päivälle. Kovin paljon aikaisemmin ei sekään onnistu, kun kokeet on otettava ennen sytostaatteja. Juuri ennen sytostaatteja on varattu myös influenssarokotus, mutta siitäkin on nyt erikseen keskusteltava. Kiireettömän lääkäriajan saaminen on täällä vaikeaa, mutta tuntuu kuin sairaanhoitajan aika olisi sitäkin hankalampi saada.

Piste iin päällä oli, kun Kela ei hyväksynyt tiedustelemaani yksinkyytiä Helsinkiin. Tutun mummi sai keuhkokuumeen kimppataksissa ja minua on kovin varoiteltu kaikista infektioista. Vakavimman katergorian syöpäsairaus omassa lajissaan ei näemmä riitä vielä lupaan käyttää omaa tuttua, turvallista kyytiä. Tämmöinen päätös, joka tosin on jo muualla Suomessa toteutettu, on mielestäni täysin laiton: Kela aikoo tuplata kelakyydin hinnan ja vieläpä poistaa omavastuun maksukaton, jos erehtyy käyttämään tätä omaa taksia. Minä vähän epäilen suurta kaaosta joulukuussa, kun kaikki tilaukset ns. hoidettan yhdestä tilauskeskuksesta täällä isolla HUS-sairaalapiirin alueella. Miten toimii esimerkiksi paluukyydin saaminen, jos asiakas ei takuuvarmasti tiedä, millä kellonlyömällä hoito on saatu valmiiksi? Ja sitten ajellaan pitkin pitäjiä, luultavasti pissat housussa, kun joka muori ja faari tiputetaan kotiovelleen. Minullakin on lähitaikoina tiedossa tosiaan jopa kolme reissua viikossa, joten tuleehan siinä tietysti hintaakin, mutta kumpi oln kalliimpaa. tehohoito vai taksikyyti? Vai arkkun laittaminen?

Näissähän tämä aika kuluu. Yhden ranteenlämmitinparin sentään sain valmiiksi ja aloitin itselleni kintaita.