Nukuin tietokoneelle

Kävipä viime yönä höpsösti. Nukahdin tietokoneelle ennen kuin ehdin julkaista sepustukseni. Onneksi sentään heräsin sen verran, että hoksasin siirtyä nukkumaan omaan sänkyyn. Tänään vietämme pientä pikkujoulua jo etukäteen. Mies toi vähän herkkuja ja vieläpä neilikkakimpunkin kaupasta. Kukat tosin olivat saaneet jossain vaiheessa kylmää, mutta sainpa tehtyä takan reunalle kaksi "asetelmaa".

Nuorempana inhosin neilikoita, mutta nyttemmin nämä ovat ihan suloisia kukkia. Paitsi se paleltuneena. Mielenkiintoista nähdä, kauanko nämä kestävät.

Eilinen päivä oli mukava. Erityisen mukavaa oli istua tuolissa ja kuunnella, miten ahkerasti meidän pesutiloja siivottiin jonkun muun toimesta. Ei tullut edes rasitusvammoja, vaikka minulla on laastari etusormen päällä. Se tässä aiheuttaa koko ajan lyöntivirheitä. Yritän korjata, mutta kaikkia ei ehkä  huomaa.

Syy laastarointiin on ahkera kutominen Sanokaapa, mitkä puikot eivät ole niin teräväpäisiä kuin alumiinipuikot tai mitä lie kevytmetallia ovatkaan eivätkä pistäisi muutaman hetken välein ikävästi johonkin etusormenpään hermoon? Ostaisin heti!

Päivä, tarkemmin sanottuna iltapäivä ja ilta, siis olivat täynnä siivousta, sukankudontaa.  Mies, joka ei tikun nokassakaan aikaisemmin suostunut opettelemaan tekstareiden lähettämistä, harjoitteli ensin kännykkäkalenterin täyttämistä ja sen  jälkeen tekstareita. Minulle hän niitä lähetteli, mutta huonolla menestyksellä, kun vahingossa lähetti lankapuhelimeen . Sellainenkin vanhan ajan hökötys näet meillä on ja pysyy myös. Tämä miehen uusi "harrastus" ei kuulemma kuitenkaan merkitse tietokoneaikaan siirtymistä. Sanoo hän, joka aloitti työuransa tietokonekeskuksessa, jossa miekkoset itse lakaisivat työtilansa päivä päätteeksi.

 - Olenko mä tämän viimeisenkin lauseen kirjoittanut ihan itse? Pitääpä tarkistaa, näinkö unta. Loppupätkä postauksesta on joka tapauksessa neilikka-asian jälkeen kotoisin siis viime yöltä.