Pieniä kuulumisia

Seuraavalla kerralla on varmaan jotain uutta kerrottavaa vaivoista, toivottavasti ei kuitenkaan pelkkää tuskaa ja valitusta. Nyt kyllä taidan ottaa särkypillerin loppuyön varalle, sillä viime yö meni ihan harakoille. En millään saanut unta ja lopulta, joskus neljän, viiden paikkeilla luovutin ja kapusin alakertaan, tein varhaiset aamuvoileivät ja rupesin kutomaan sukkaa. Ehdin  katsoa vielä ensimmäiset aamu-uutiset tai ainakin niiden alun ennen kuin unihiekka rupesi kutittamaan silmiä. Nukuinkin puoleen päivään ja heräsin vasta kun isäntä tuli koputtelemaan kirjaston ovelle ja kyselemään onko kaikki kunnossa. Tavallisesti olen jo lukenut paikallislehden, ehkä puolet Hesariakin ja syönyt melkein aamupalan siihen aikaan, kun hän kolistelee rappuja alas.

Aamupäivällä minulla nokka on kohti Kirraa. Kirurgisen sairaalan lääkäri katsoo tätä rintaporttiani, tässä vaiheessa kuitenkin silmämääräisesti ja luultavasti vähän kopeloidenkin. Outo se on, ei voi mitään. Portti nimittäin punoittaa ja kipukin on lisääntynyt eli sikäli hyvä juttu päästä tarkastukseen. Valistin vähän miestäkin siltä varalta, että jotain tosi omituista on menosssa tai en ehdi kotiin ennen kuin siivousliikkeen rouva tulee tekemään sopimusta. Luulen, että se on yksi fiksuimmista päätöksistä, joita olemme viime aikoina tehneet, tämä siivoojan palkkaaminen. Etenkin nyt kun mitä ilmeisimmin pian on taas rinnassa ja kaulassa ehkä paritkin tikit.

Eilisen päivän ilouutinen oli se, että uskaltauduin käymään saunassa muutenkin kuin ovelta kurkistamassa! Edellinen kerta oli ennen elokuun puoliväliä eli ennen tämän sairauteni toteamista. Kun seuraava kerta on luultavasti hamassa tulevaisuudessa, niin päätin ottaa ilon irti saunomisesta. Voi nimittäin olla, että jopa joulusauna jää väliin, kun laskeskelin almanakasta hoitojen ja tikkausten aikatauluja. En tietenkään uskaltanut kovin pitkään saunoa, mutta otin kuitenkin kunnon löylyt. Vähän jalat vippasivat myöhemmin, mutta nautinto oli kyllä sen arvoinen.

Joululahjasuunnitelmat ovat jo pitkällä. Tänään tilasin muutaman Naistenpankin lahjan: minusta hyvä lahja oli ostaa ammatteja naisille ja ostin minä jotain muutakin. Käly ja lanko ovat saaneet jo aikaisemmin vuohen ja kanoja. Nyt heille menee ehkä jotain puutarhanhoitoon liittyvää.

Kun miehelle oli pakko hankkia musta esiintymispaita tulevaa soittojuttuaan varten, niin samalla ostin hänelle joululahjaksi ohuen neuleen nettikaupasta. Se tosin on annettava jo ennen joulua, jos vaikka ei olekaan sopivaa kokoa ja on vaihdettava. Olipa muuten vaikeaa löytää tavallista mustaa kauluspaitaa pyöreämahaiselle herralle. Ehkä pikkujoulusesongin takia ne ovat jo lopussa. - Minulla olisi kotonakin kasaamista vaille valmiina yksi villapaita, jonka mies suorastaan tilasi parisen vuotta sitten. Nyt se ei kelpaakaan, kun on kuulemma liian paksu. Koottava se on ja mietittävä, pidänkö itse vai mitä sille teen.

Tänään päätin raivata too-si pitkään tuvan pöydällä erinäisiä toimenpiteitä odottaneen nukkekodin yläkertaan. Kuinkas kävikään? Kalustus oli jo,poistettu ja viety etukäteen ylös, joten ei pitänyt olla mikään konsti kantaa tyhjä, joskin kolmekerroksinen talo rappuja ylös. Ehkä neljännen tai viidennen portaan kohdalla liimaukset pettivät ja koko rakennus hajosi osiksi. Mitään ei sentään kai mennyut varsinaisesti rikki, mutta ensi vuoden puolella alkaa talonrakennustoimet. Liimalla tämä korjaantuu, ei siinä mitään, mutta olisi talo voinut ehjäksikin jäädä. Valaistusta en tutkinut tarkemmin, mutta toivottavasti led-puikotkaan eivät hajonneet. Tässä olisi tietysti voinut sattua minullekin joku haaveri. Olisin voinut tulla samalla tavalla rappuja alas kuin mies muutamia viikkoja sitten. Hän sai kaiketi lievän aivotärähdyksen, kun päänsärkyä taisi kestää toista viikkoa.

Joulukaktus innostui kukkimaan vähän etuajassa ja komeasti kukkiikin. Pääsiäisenä tämä sama veijari on sitten nimeltään pääsiäiskaktus.

Surua on tuttavapiirissä. Kaksi kollegaa on menettänyt toisen vanhempansa ja kolmannelta meni veli. Kaikkien kolmen kuolinilmoitukset eivät olleet samassa lehdessä, kahden kuitenkin ja vieläpä sattumoisin rinnakkain. Me olemme nyt sitä ikäluokkaa, että alamme olla pian sukumme vanhinta polvea. Moni tuttu on jo orpo. Meillä isä on viime aikoina ollut aika hyvässä kunnossa ja lähti Kaunialan kuntoutukseen. Tammikuussa hän täyttää jo 93 v. jos elää saa ja terveenä pysyy. Niinhän se meillä itse kullakin: jos elää saa ja terveenä pysyy. Tai edes hengissä.