Portti poistettu!

Viikon ensimmäinen sairaalamatka takana, mutta reissu olikin paljon rankempi kuin odotin. Laskimoportin poisto sinänsä sujui hyvin, mutta sitten rupesi ottamaan sydämestä. Aika tavalla ottikin, mutta onneksi arvot olivat "melkein kohdallaan" vai miten se nyt ilmaistiinkaan. Ainakaan infarktista ei ollut kysymys. Vertakin melkein annettiin, kun hemoglobiini laski 98:aan, johtuen siitä että jostain pienestä suonesta ehti valua puoli litraa verta ennen kuin anestesialääkäri sai vuodon tyrehdytettyä. Toivottavasti jatkokin menee yhtä hyvin. Tikkien poistamista en kuitenkaan jaksanut tänään enää tilata terveyskeskuksesta.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, kun pääsin kotiin. En edes oksentanut taksissa, vaan vasta kotipihalla ihan vähän. Kömmin kotona heti petiin ja nukuin kolmatta tuntia. Vahvat lääkkeet ja syömättömyys yhdessä tekivät kai tepposensa. Tilasin varmuuden vuoksi miehen tuomaan kaupasta jäätelöä ja jotain keittoa, mutta iltapäiväkahvi ja parikin wieneriä menivät oikein sujuvasti unien jälkeen.

Meidän pihalle ilmestyi tämä tonttu. Lumi taitaa kylläkin olla jo sulamassa, mutta tonttu jää tarkkailemaan, onko talossa kilttiä lapsia tai aikuisia. On meillä ainakin yksi kiltti aikuinen.

Huomenna nimittäin jatketaan matkailua ja mies lupasi tulla mukaan lääkärin vastaanotolle kuulemaan, mitä jatkossa seuraa. Neljä korvaa kuitenkin kuulee enemmän kuin kaksi ja onhan se nyt muutenkin mukavampaa, kun ei tiedä mitä menee kuulemaan.

Keskiviikkona on seuraava retki Helsinkiin. Ei ihme, että jo tänään matka tuntui sujuvan paal-jon nopeammin kuin aikaisemmin. Tai sitten olin vain niin tokkurassa, etten tajunnut ajan kulumista.