Isänpäivän alkua

Näin taas ilta hupsahti muissa touhuissa ennen koneelle pääsyä. Lueskelen parhaillaan Raija Orasen kirjaa Aurora Karamzinin ihmeellisestä elämästä. Sitä vuorotellen illalla ranteenlämmittimien kutomisen kanssa ja seurustelun meidän isännän kanssa. Näin ilta kääntyi jo Isänpäivän puolelle. Onnea isille!

Me kävimme jo torstaina onnittelemassa meidän vaaria, kun ei ollut takeita siitä, missä kunnossa olemme. Ihan oikein arvasimme.

Minulla alkaa taas viiden päivän valkosolukuuri ja mies oli eilen hammasleikkauksessa, joka onnistui sinänsä hyvin, mutta vaatii varovaisuutta. Hajonneen hampaan juuret on kaivettu pois ja ohjeen mukaan ei soittamista, ei muuta kuin pehmoista syömistä eikä reissaaminenkaan kuulemma oikein houkuttele. Särkylääkettä on miekkonen joutunut pistelemään, kuten minäkin.

Minua kiusaa laskimoportti, jota suorastaan särkee ja kuten röntgenlääkäri oli lausunut, se näyttää kummalliselta kuvassa. Ja tuntuu myös omituiselta. Tilauksessa on portin poistaminen ja se tapahtuu lähetteen mukaan parin viikon sisällä, juuri ennen seuraavia sytostaatteja. Ultaraäänessä ei muuten näkynyt mitään kummallista, vaan suonet olivat puhtaat. Paitsi että eipä nilkkoja edes kuvattu ja nehän ne eniten turpoavat. Tukisukat kaiketi on pakko hankkia, vaikkei se yhtään houkuttele.

Miehen kipeän suun takia varasimme ruoaksi helppoa ja pehmeää. Siis ei puhettakaan mistään isänpäivälounaille menosta. Viime vuonna olimme ja petyimme pahan kerran, joten nyt otamme päivän hyvin rauhallisesti kotona. Jos nyt jompikumpi pojista sattuisi käymään, niin se olisi tosi iloinen yllätys. Sen varalle on kakkukin hankittu. Syön sen sitten itse, jos ei kukaan kolkuta ovella.

Mutta illalla me jo herkuttelimme lipeäkalalla. Uskomatonta; vielä muutama vuosi sitten lipeäkala ei maittanut meille kummallekaan, mutta nyt se on suorastaan herkkua. Kun keitin ison annoksen, saamme toisen aterian lipeäkalalaatikosta, joka on jo paistamista vaille valmiina jääkaapissa. Ohje kumpaankin ateriaan on vanha perinneohje: keitettyä kalaa, perunaa ja valkokastiketta plus voinokare, suolaa ja maustepippuria. Vähän kaipailin edes väriksi herneitä tai jotain salaattia, joita kumpaakaan ei mies tuonut kaupasta.

Aloitimme kakun jo perjantaina, kun sain harvinaisen vieraan taloon. Pappi-Helena, alakouluaikainen ystäväni oli käymässä koti-Suomessa ja tuli käymään. Vietimme hyvän iltapäivän.