perjantai 16. lokakuuta 2015

Kello soi aikaisin

Tämä oli se aamu, kun miehen piti laittaa herätyskello kilkattamaan. Taksi haki hänet aamulla ja niin äkkiä ukkoi luikahti ovesta, että hgädin tuskin ehdin toivottaa hyvää ja turvallista matkaa. Iltapäivällä hän sitten soitti ja kertoi, että lääkäri taitaa lähettää hänet jo huomenna kotiin eli vain yhden yön makuuttamisella. Hyvähän se tietysti on, ilman muuta. Toipuminen kotona on paljon mukavampaa kuin maata sairaalan petissä. Ilmeisesti toimenpide sujui suunnitelmien mukaan, vaikka niinhän sitä edelliselläkin kerralla, keväällä luultiin. Katetri tietysti tulee kotiinkin sekä tieto milloin se on tarkoitus poistaa.

Hevoskastanjan lehdet ovat saaneet upean värityksen. Kun kuvat on otettu ikkunan läpi, pääsi mukaan tarpeetontakin.



Kun aika olisi muuten käynyt pitkäksi yksin, ryhdyin oikein urakalla touhuamaan. Pidin kodinhoitopäivän eli pesin kaksi koneellista pyykkiä, imuroin yläkerran, petasin puhtaat lakanat sänkyihin ja lyhensin sänkykamariin uudet verhot. Aina välillä istahdin lepäämään, jolloin luin yhden hömppäkirjan alusta loppuun ja vähän Ken Follettinkin uusinta, tiiliskiven painoista kirjaa, joka on ollut jo muutaman viikon lukemisenani. Tauoilla kudoin pätkän sukkaakin, varren puolivälistä kantapään yli.

Kun ei selkä kestä pitkään seisomista eikä kävelyä, niin nämä tauot ovat ihan välttämättömiä. Pihalla tyhjensin yhden kukkapytyn mullat tammen juurelle ja hain riippumaton sisälle kuivumaan. Lapion ja keittiötikkaat odottavat nyt matkaa talviteloille kompostorin viereen. Muutama kukkapytty jäi vielä tyhjentämättä, samoin amppelit, mutta olen muuten ihan tyytyväinen aikaansaannoksistani. Onhan se niinkin, että laiska töitään luettelee, mutta enpä muista, milloin olisin jaksanut ja-tai viitsinyt näin ahkeroida.

Sitä ehtii, kun aloittaa aikaisin, vaikka minulta meni monta vuotta ennen kuin tajusin, että olen eläkkeellä eikä välttämättä tarvitse jaksaa mitään. Syöpä tietysti vei voimat, mutta olisivatkon ne palaamassa vähitellen?

Kun tosiaan tarvitsen niitä pieniä lepotaukoja, niin yksi venähti muutamaksi tunniksi. Tekstiä syntyi monta sivua.

2 kommenttia:

  1. Onpa kivaa, että miehesi pääsee kotiin. Olet ollut ahkerana. Puutarhassa on paljon puuhaa talviteloille laitossa. Minäkin jo laittelin ukkelin kanssa verkot omenapuiden runkojen ympärille ja tyhjentelin kukkaruukut.

    VastaaPoista
  2. Saitpa paljon aikaan. Voimat ovat lisääntyneet :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!