Kirjoitusta

Kai minua tuleva sen verran paljon pelottaa, vaikken oikein uskalla sitä ääneenkään sanoa, että kirjoittamiseni sai jo uutta puhtia. On näet kirja saatava valmiiksi, tuli mitä tuli. Tekstiä on oikeasti vasta niin vähän, että ihan äkkikuolemaa en toivottavasti heti ole edessä.

Ei edes ajatus kirjan harvasta taitosta auta, kun tärkeitä vuosia ja vuosikymmeniä on vielä kokonaan käsittelemättä. En ole oikein kaikkiin taustoihinkaan saanut tartuttua.  Lähiaikoina saan mapillisen mielenkiintoista materiaalia, jota innolla odotan. Nyt olen perehtynyt aikalais- ja historiakirjoituksiin kansalaissodasta eli kapinasta. Rasvasta, niin kovin raskasta luettavaa ja vielä raskaampi sisäistää niitä hirmuisia aikoja. Mutta kirjani päähenkilö ei voi niitä uohtaa eikä ohittaa, kun eli siinä ajassa ja keskellä tapahtumia. Kirjoitan vaikeimmat pois ja sitten ehkä palaan vähän iloisempiin aiheisiin.

Ensi viikolla olen terveydentilan suhteen ehkä vähän viisaampi. Kun nyt tämä kuvausaika tuli ajatustakin nopeammin, niin se ainakin osoittaa, että lääkärillä on syytä epäillä ja senhän omakin kroppa kertoo. Ehkä edessä on vielä uusia tutkimuksia tai muuten sairaalareissuja?

Lohduksi tilasin kaksi tarjouspuseroa Gudrun Sjödeniltä netistä. Hieno tarjous, mutta kas, hämäsi ja ilmoitti hinnan alv 0:lla ja vasta kassalla lisättiin vero. En kuitenkaan perunut kauppoja. Ainahan sitä puseroita tarvitaan, oli terve tai sairas. Ilo pintaa, vaik syvän märkänis, sanoi edesmennyt hyvä anoppinikin.