Nyt illalla oli hyvä hetki miettiä varautumista isompien ja pienempien katastrofien varalta, kiitos Elisan muistutuksen. Sähkökatkos on näillä korkeuksilla todennäköisin ongelma, mutta sekin on ollut korkeintaan tunnin, parin mittainen,. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Muistelen, miten myös "rintamailla" asuva ystäväni kärvisteli joitakin vuosia sitten päivätolkulla ilman sähköä ja vielä keskellä talvea. Katkos taisi kestää parisen viikkoa, jos en ihan höpöjä puhu.
Mietin myös pitkästä aikaa meidän kotivaraamme ja sitä, missä esimerkiksi talon taskulamput, varapatterit ja kynttilät ovat. Kumpikin olemme olemme lääkkeiden varassa ja niitäkin pitäisi aina olla sen verran kuin nyt apteekki ja Kela suostuvat myöntämään. Hygieniatarvikkeita, ennen muuta vessapaperia pitäisi aina olla talossa katastrofinkin varalle. Ja tällä kertaa sille yhdelle vaippapöksylle hänen tarvitsemiaan.
Kännyköissämme ei ole autolaturia, minkä puutteen myös huomasimme. Otsalamppukin olisi kätevä olemassa. Ainakin yksi pieni radio toimii patterillakin, ehkä joku muukin. Auton tankissakin pitäisi aina olla bensaa, jos ei muuten, niin uutisten kuuntelua varten. Kauppaan kyllä pääsisi kolmen kilometrin päähän pyörällä, tai siis se pääsisi, joka pyörää ajaa.
Meillä on suora sähkölämmitys, mutta tuvan hellasta lämmön pitäisi riittää ainakin osaan taloa, sillä klapeja on liiterissä, joskaan pientä hellaamme ei nyt ole käytetty ainakaan vuoteen. Tähän aikaan vuodesta ei ehkä talo ihan heti jäähdy, varsinkin kun vasta eilen panin sänkykamarin ikkunan kiinni. Ja peittoja, nuttuja ja villasukkia kyllä riittää.
Vesi on se ensimmäinen ongelma, jos sähköt menevät. Nyt juuri, kun pihan vesisaavit ovat laitoja myöten täynnä, ei vessavesi tuottaisi huolta. Toisin on talvella. Juomavettä varten aitassa on ainakin kaksi isonpuoleista kanisteria, jos muistaa ajoissa hakea ne ja vielä täyttääkin. Kuivatavaraa, myös puuroryynejä, mukaan lukien tänään uutiskynnyksen ylittäneitä ohraryynejä, on kaapissa. Myös sokeria ja kahvia on ainakin jonkin verran.
Pakastimetkin ovat täynnä, joten nälkään emme todellakaan kuolisi, vaikka sähköt katkeisivat. Se on sitten toinen asia, miten monen päivän katkoksesta raa´at lihat ja marjat selviytyisivät. Hyvä apu tietysti olisi peittää ne vaikka matoilla ja täkeillä ja avata niiden ovia mahdollisimman harvoin ja nopeasti silloinkin.
Patapaistia tai stroganoffia kyllä syntyisi hellallakin ilman uunia. Ikivanha leivinuunimme on poistettu turvallisuussyistä käytöstä ja hormikin varmuuden vuoksi tukittu. Pulaa tulisi ensimmäiseksi varmaan maidosta, juureksista ja vihanneksista sekä leipärasvasta. Ruokaöljyä tosin on muutama pullollinen ainakin tällä hetkellä. Makean nälkään on hilloja jääkaapissa ja ne säilyisivät huoneenlämmössäkin. Mehuakin on pakkasessa muutama purkillinen. - Kellari olisi mukava olemassa, mutta kun sitä ei ole, niin ei ole. Kaipaan muutenkin usein isoa kylmähuonetta, joka minulla oli joskus 80-luvun alkupuolella. Sinne mahtui perunasäkistä lähtien kaikki.
Elisa muistutti myös siitä, että myrskyn tai ukonilman uhatessa pitää muistaa ottaa piuhat irti seinästä: tietokoneet, modemit ja telkkarit. Minulla on uusi, katkaisimella varustettu jatkopistorasia, jossa pitäisi olla myös ylivirtasuoja, mutta jota en vaan ole saanut vaihdettua. Vanha hajosi ja nyt siinä on ihan tavallinen jatkojohto, joka siis pitäis vaihtaa tähän uuteen, komean punaiseen.
Tämmöistä siis mietin, varsinkin kun ei tässä maailmassa koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Oma totuudenhetkeni on viikon päästä, jolloin kuulen luuydintutkimusten ja lukuisten muiden kokeiden tulokset. Täyttä terveyttä ei todista ainakaan se, kun kuume iltaisin nousee säännöllisesti 37:ään. Viimeksi hoitaja tuhahti, ettei mitään kuumetta ole, Ehkä ei, mutta ei kai se syyttä suotta nouse ja väsytä. Mies lupasi tulla tukihenkilöksi ainakin poliklinikan käytävälle odottamaan tietoja. Rakas mieheni, jolla jo omisa vaivoissaan on melkein enemmän kuin kestää.
Hyvää yötä - tai hyvää huomenta, ihan miten vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!