Maanantai matala päivä

Tuon riimin keksin ihan itse, mutta se kuvaa aika hyvin tätä päivää, joka ei ollut paras mahdollinen. Eilinen oli mukava sunnuntaipäivä ja tuntui tosi kivalta, kun mies vielä illalla kiitti hyvästä päivästä ilman mitään erityistä syytä. Yökin meniu hyvin ja nukuin pitkät unet. Aamulla sitten iski ilkeä mahatauti. Ei kuitenkaan niin paha ripuli kuin keväällä, mutta tarpeeksi harmillinen tämäkin. Syystä ei ole aavistustakaan, mutta pientä flunssanpoikasta on ollut meillä kummallakin. Ehkä tämä liittyy siihen.

Jännitysmomenttia lisää miehen torstaina edessä oleva leikkaus, johon ei takuulla mahatautisia oteta. Toinen harmitus on se, että kun vaari tuli tänään Kaunialasta, niin meidän pitäisi vielä piipahtaa tervehtimässä häntä ennen torstaita. Katsotaan nyt. Onneksi tauti hellitti jo iltapäivällä ja sokeriarvotkin olivat kunnossa. Varmuuden vuoksi tilasin monenlaista desinfioivaa pesuainetta, kun mies lähti kauppaan.

Pihatöistä ei tarvinnut edes unelmoida tänään. Toivottavasti ennusteet pitävät paikkansa ja edessä on muutama lämmin iltapäivä loppuhommia varten. Pihan viimeiset kukkijat taisivat olla nämä kultapiiskut. Kesän kukat ja köynnökset ovat yksi toisensa jälkeen kuolleet, eikä ihme kun pakkasia on ollut monena yönä.Piippuköynnös pudottelee isoja lehtiään, mutta elättelen toivoa, että kahdessakin paikassa oleva muratti talvehtisi. Joskus se onnistuu, joskus ei.

Fasaani, ilmeisesti nuori kukko väreistä päätellen, kiertelee pitkin pihaa, samoin joku toiveikas orava käy katsomassa, joko olisi ruokabaari avattu. Olenkin  jo ehdotellut miehelle, että aloittaisimme pihaeläinten eli lintujen ja oravien ruokinnan. Ajatus ei vielä ole herättänyt vastakaikua ja voi johtua siitä, että 25 kilon säkki on meille kummallekin vähän liian raskas kannettava. Yksi hiirivainajakin on tavattu rappusilta.