Ystävät, ihan aito voimavara

Torstaina, siis tänään tapaan kaksi ihanaa ex-kollegaa. Teimme yhdessä asiakaslehteä. Vuosikaudet sitä väsäsimme ja saimme runsaasti kiitosta lukijoilta. Sehän on sanomattakin selvä, sellaisen palautteen jälkeen, että pomoporras ei sitä nähnyt yhtä arvokkaana tekeleenä. Miedän visiomme viissin oli toinen kuin heidän. Nyt lehteä ei ole, eikä meidänkään palveluksia ole tarvittu noin viiteentoista vuoteen. Minulla on kaikki vuosikerran mapitettuna ja visusti tallessa ihan muutamaa alkuaikojen numeroa lukuunottamatta, Tämä yhteinen hanke tiiviisti meidän niin hyvin, että nyt tuli halua tavata. Toki silloin tällöin on lähetetty joulukortteja tai sähköpostiviestejä, mutta jos en ihan höpöjä puhu, niin viimeksi tapasimme vuonna 2008. Oletan, että keskustelu soljuu sujuvasti, kuten ennenkin. Odotan lounastapaamistamme!

Kuva on esiintynyt ennenkin, mutta tuskin häiritsee ketään.

Muutama muukin, tosi hyvä ystävä on olemassa jaa jakamassa iloja ja murheitani. Näistä viimeisistä kuulumisista en oikein ole saanut kerrottuva, mutta ehkä viesti on mennyt ringissä eteenpäin, jos Pa ja Le ovat sattunut piipahtamaan täällä tai facebookissa. Otan yhteyttä sitten, kun saan vastaukset perjantain kuvauksesta.

 "Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on taskussa avain ja lukko. Niillä se sitoo ystävät yhteen, niinkuin maamies pellolla lyhteet." Tämän kirjoitti sukulaislikka, tuleva maankuulu kuvanveistäjä,  joskus siihen aikaan, kun muistikirjat olivat muodissa. Olimme varmaan noin 8-vuotiaita.

Nyt haluaisin olla tosiystävä, lukolla lukittu tuki ystävälle, joka saatteli tänään äitinsä saattohoitokotiin. Olet lähellä, olet ajatuksissani, vaikkei mitään ole minusta kuulunutkaan. Arvasin, että äitisi tilanne on huonontunut. Sinäkin luet blogiani, vaikka tässä tilanteessa et ehkä kovin usein ole ehtinyt tai jaksanut käydä täällä. Mutta täällähän minä olen - silloin kun en ole muualla, esimerkiksi hammashoitolassa, diabeteshoitajalla tai peräti sairaalassa.

Lauri-herra oli tänään silmäklinikalla ja tuli kotiin apteekkipussi kädessä. Silmässä tai oikeammin kai luomessa on tulehdusta, joka on hoidettava pois ennen seuraava hoitokertaa, joka on viikon päästä. Kotisairaahoitajatar V-viini pääsee rasvaamaan isännän silmiä. Ja hautomaan kuumilla tupoilla.

Muutamana iltana olen joutunut ottamaan särkylääkettä, Tänään peräti kaksi. Oli se mitä tahansa, niin jotain siellä mahassa on. On kai runsaasti muitakin vaihtoehtoja kuin syöpä, mutta sattuneesta syystä se tulee ensimmäisenä mieleen. Luustossa ei pitäisi olla, mutta mahassa on varmaan ainakin kymmenkun mahdollista paikkaa, jotka voivat tulla kysymykseen. Turha kuitenkin spekuloida, kun viikonpäästä tiedän enemmän.

Periksi en ainakaan vapaaehtoisesti anna. Kun on se kirjakin kirjoitettavana. Mutta ihminen päättää, Jumala säätää. Niin se vaan on.

Tänään on tuullut niin reippaasti, että tammenkin lehdet putoilivat rivakasti. Kamerasti akku tyhjeni, muuten olisin kokeillut, olisiko lentävät lehdet asettuneet kuvaan.

Nyt nukkumaan ja aamulla kohti uusia seikkailuja terveyden ja sairauden maailmassa.