Vaikka kello on jo vaikka mitä, en malta lähnteä edes yrittämään nukkumista. Luin nimittäin äsken parisen tuntia tekstiä ja kone käy viel' liika kiivaasti. En omaa tekstiä, tai oli siinä sitäkin, vaan kyläkirjaan tulevaa. Teksti ehkä tuli jo aikaisemmin, mutten malttanut lähteä ajoissa yäkertaan. Söimmekin illallisen vasta kahdeksalta, kuten tapa on talossa.
Iltaruokana oli todellista tähtiruokaa: kolmantena päivänä peräkkäin herkullista ossobucoa porosta. Meillä ei juuri pakasteta ruoanjämiä, vaan syödään pois. Varsinkaan tällaista namia ei sovi haudata pakastimen uumeniin. Tosin saimme kesällä, tai koska se nyt olikaan, pienen pakastekaapin alakertaan. Jäätelölle ynnä muulle pienelle, jottei tarvitse kiivetä yläkertaan hakemaan. Nytkin otin jälkiruoaksi annoksen kinuski-Ainoa. Olisi tehnyt mieli lisääkin, mutta tuli sitten diabetes mieleen. Ja painonpudotus miiunus 12 kiloa kesästä lähtien.
Siitä siirrynkin kätevän aasinsillan kautta pauhaamaan toiseen asiaan. Olin viime viikolla labrassa ja diabeteshoitajan piti tänään soittaa tulokset. Partioin kotona ihan koko päivän, vaan eipä tullut puhelua. Ei muuten harmittaisikaan niin paljon, mutta tämä oli ainoa päivä viikolla, jolloin olisimme voineet piipahtaa vaaria tervehtimässä. Edes kännykkään ei ole kiva puhua tuollaisia yksityisasioita reissussa eikä varsinkaan autossa. Samalla olisi hyvin voitu käydä hakemassa muutamat postilähetykset. Onneksi ne ovat tulleet automaattiin ja toinen R-kiskalle, joten alkava lakkokaan ei estä noutoa. Olihan sillä hoitajalla varmaan ihan hyvä syy olla soittamatta, mutta edes tekstarin lähettäminen sattuneesta esteestä ei olisi vienyt montaa minuuttia.
Nyt niitä paketteja tuleekin, jos posti suo, varmaan useampi peräkkäin; harvoin kuitenkaan ilmoitusta saman päivän päälle. Joku ihme siinäkin on, että ilmoitus tulee useimmiten juuri silloin, kun mies on tullut kauppa-, apteekki- ja postireissulta, riisunut kylähousut ja kengät ja asettunut hengähtämään. Valmistaudun jouluun eli olen tilannut vähän lahjoja ja itsellemme uusia lakanoita. Minun piti ostaa itse asiassa alilakanoita, mutta vasta kassalla oli ilmoitus, että juuri ne olivat lopussa. En viitsinyt peruuttaa pussilakanoita, vaikkei niiden hankinta olisi ollut ihan niin kiireinen asia. Tyynyliinojakin olisin tilannut, mutta kas, eivät mokomat kumpikaan nettikauppa myynyt niitä muuten kuin lakanan kanssa. Katsotaan nyt, tuleeko pussilakanat kotiin vai menevätkö pukinkonttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!