Käväisimme tervehtimässä isää, mutta käynnistä tuli todellinen pikavisiitti. Vaari oli äärettömän väsyneen näköinen eikä ihme. Aamulla olivat siivoojat käyneet ja meidän mennessämme hän odotti hierojaa. Johan siinä nuorempikin hengästyisi. Vaihdettiin vain pikaisesti kuulumiset ja kun hieroja tuli toiselle ovelle, me luikahdimme ulos toisesta. Ei silti, tunnemme kyllä tämän luottohenkilön, mutta parempi, että hänkin pääsi heti työnsä touhuun.
Vaari oli viime viikolla ollut isoilla synttäreillä ja juhlat sekä viime viikon helle varmasti painoivat vielä nekin omalta osaltaan. Parilla edellisellä käynnillämme hän on ollut yllättävänkin reipas ja pirteä, nyt todella uupunut. Hän sanoikin melkein vain nukkuneensa. Viikko on tästä eteenkinpäin hänelle hyvin raskas, sillä parin päivän päästä on äidin syntymä- ja hautajaispäivä. Siitä isä ilahtui selvästi, kun kuuli että olimme jo käyneet haudalla. Mehän veimme isänkin puolesta sinnen jasmikkeen oksia.
Jos Luoja niin tahtoo, voi isä taas virkistyä ja elää monen monta vuotta. Tylsää vuotta, yksin ja ikävissään eikä siinä meidän vierailumme paljon auta, kun kuitenkin on suuri ikävä puolisoa. Melkein luulen, että elämänhalua on aika vähän eikä sitä kuuluisaa sisuvoimaakaan taida juuri enää olla jäljellä. On tietysti hirveän itsekästä edes ajatella, että ei haluaisi luopua rakkaasta isästään. Isästä, joka kuitenkin on tehnyt tässä elämässä jo oman osuutensa. Melkein tekisi mieli sanoa, että hellitä jo, irrota, jätä itsesi taivaan isän käsiin. Mutta eihän meidän suvussa tämmöisiä sanota. Ajatellaan vain.
Verottaja pyysi meiltä kummaltakin lisäselvityksiä vähennyksistä ja minä käytin oman iltapäiväni sepittämällä omaa selostustani. Ja pohtimalla tosi ankarasti, mihin ihmeeseen olin tunkenut veroilmoitusten kopiot ja ennen kaikkea ne kuitit, joita miehen selvitykseen nyt kotitalousvähennystä varten tarvitaan. Kun äsken nousin yläkertaan, niin siinähän se kirjekuori odotti minua rappujen yläpäässä olevan vanhan sohvan päällä muutaman kirjan ja lehden alla. Verotoimiston logo vain näkyi kuoren kulmasta. Sen selvityksen kirjoitan kaiketi huomenna ja otan mieheltä vain allekirjoituksen. Talon sihteeri-kirjeenvaihtaja-rahastonhoitaja ja kassaneiti kun olen. Voin lykätä työhuoneen romu-, kirja- ja lankakasojen perkaamista vielä vähän eteenpäin.
Sen sijaan hauskempaa on tiedossa: tilasin 1:12 -mittakaavassa olevan nukkekodin osat Gepetosta. Huonekaluja ja astioita on kertynyt vaikka miten paljon tähän kokoon ja kaikki mökkeröiseni ovat 1:16 tai jotain sinne päin, siis Lundia-kokoa. Se saakin olla viimeinen taloni, mutta mööpeleitä opettelen tekemään itse ja ainahan muutama pienoishuone taloon mahtuu...
On se monilla vanhuksilla varmasti raskasta, yksinäisyys, kaikenlaiset kivut ja vaivat...voimia tarvittaisiin...sitä toivon isällesikin, jos ei ole jo aika lähteä.
VastaaPoistaVoimia myös itsellesikin :)