Harmaa päivä vaivaa

Tämä päivän harmausko se meitä molempia masentaa vai missä vika? Vaivani eivät ole vieläkään kokonaan hävinneet, joten kahden kaapin tyhjennykse jälkeen siirryin ensin sohvalle lepäämään ja sitten poikkesin tänne uutisia lukemaan ja päivittämään kuulumisia. Ja uudelleen pian petiin lepäämään. Särkylääkkeitä en ole tänään ottanut.

Raivaus on sujunut ihan hyvin. Enää ei olekaan kuin siivouskomeron ja tiskikaappien tyhjennys ja ne nyt tyhjenevät huiskis-vaan, vaikka pariin jätesäkkiin! Aamuun mennessä tietysti nekin kaapit on hyvä saada tyhjiksi, sillä uudet kaapit tulevat aamupäivällä, jolloin vasta selviää minkä kokoisina yksiköinä en talomme täyttävät. Luullakseni rungot on kasattu valmiiksi ja ovet tulevat eri paketeissa, toisin sanoen lattia täyttyy tavarasta.

Kannustitte kovasti toipilasta määräämään mies raivaustöihin, mutta sitä en tee. Invalidi mikä invalidi ja hänelle on ihan tarpeeksi siinä, että hoitaa kauppa-asiat. Eilen hän teki vielä pyytämättä sen urotyön, että kokosi aikaisemmin Jyskistä tuottamani porrasjakkaran. Vastahan se laatikko olikin noin kolme viikkoa odottanut avaamista. Tarkoitus oli, että jakkaralle kiipeämällä esimerkiksi huonojalkainen eukko pääsee kaapin ylähyllyyn käsiksi. Jakkara kestää selvästikin painoni, mutta ala-askelma on niin kapea ja mielestäni myös hutera, että enpä vielä uskaltanut kiivetä sen päälle. Tiedä vaikka romahtaisi altani.

Ei ole tullut otettua kuviakaan, ei näin harmaina päivinä ulkoa eikä sisältä. Tämä Rosa rugosa -pensas on sentään tämän syksyn kuvia, napsaistu viime tai edelliseltä viikolta yhden kaupan pihasta, kaukaa ja ikkunan läpi. Keltainen väri kuulemma piristää ja siksi tämä muuten ei-niin-hyvä kuva pääsi nimenomaan tähän postaukseen.

Tulossa olevan remontin luulisi piristävän kumpaakin, mutta toisin on. Miestä rassaavat soittojutut niin pahasti, että hän ei ole kai pian viikkoon tarttunut pasuunaan eikä mihinkään muuhunkaan soittimeen. Ei kiva yhtään. Toivon hartaasti, ettei hän ainakaan jättäisi soittotuntejaan. Sielläkin oli ollut jotain näkemyksellistä eroa opettajan kanssa jostain harjoitteesta.

Kun illalla soittelin isälle, niin tämä kertoi joutuneensa ottamaan päivällä nitroa. Se tässä vielä puuttuu, jos hänkin joutuu sairaalaan. On sekin täysin ymmärrettävää, jos ottaa sydämestä, kun monenlaiset murheet ovat häntä viime aikoina niin kovin kohdelleet.

Mutta loppuhuipennus sentään: Sukkasatoon kertyi kahdessa kuukaudessa 1351 paria erilaisia sukkia ja töppösiä. Minulta yhdeksän paria. Nyt ilmoittauduin Lapaskuuhun, mutten ole saanut palautetta. En tosin ole kinnaskäsityötäkään aloittanut.