Pieniä takaiskuja

Olen aamusta lähtien elänyt jo lauantaita. Siitä ei sinänsä ole mitään haittaa. Aamu oli valtavan sumuinen ja sumua rupesi nyt illallakin taas nousemaan. Ei sekään minua haitannut, mutta tähän päivään on osunut harvinaisen paljon erilaisia pieniä ja ihan vähän harmittavia juttuja. Onneksi ei isoja harmituksia!

Esimerkiksi näin pyhäinpäivän aattona olisi ollut mukava päästä saunaan, mutta se on minulta vielä muutaman päivän kiellettyä huvia. Kieltolistalla on muitakin asioita ja lista on käsiveskassani. No, suunnilleen muistan mitä ei saa tehdä. Viinin juonnista en ole varma, mutta sitä ei talossa olisikaan. Pyhiksi suunniteltu ruokakaan ei ole sitä tasoa, että se kaipaisi viiniä seurakseen. Kun keittiö on purettu, ei kannata panostaa herkkuihinkaan.

Käsilaukku, jossa myös on rahapussini, on onnistuneesti keittiökalustevuoren takana eli siihen ei pääse mitenkään käsiksi vielä moneen päivään. Samassa hyvässä tallessa on ilmeisesti myös kevyt ulkopusakka, jota turhaan etsin kauppareissulle lämmikkeeksi.

Ennen kauppaostoksia kävimme vilkaisemassa äitiä. Molemmat huoneessa olevat mummot olivat niin sikeässä unessa, etten raaskinut ruveta äitiäkään herättelemään. Kun yhden yhtäkään henkilökuntaan kuuluvaa ei näkynyt olevan paikalla, joten mekin poistuimme samaa tietä mitä olimme tulleetkin.

Seuraavaksi ajattelimme käydä ostamassa läheisestä kahvilasta ihania bebe-leivoksia itselle pyhäherkuksi ja viemisiksi tyttärelle siltä varalta, että käväisisimme pyhien aikana häntä tervehtimässä. Tietysti kahvila pullapuoteineen oli juuri  hetkeä aikaisemmin suljettu. Tuolit oli nostettu pöydille ja kahviloitsija kuurasi parhaillaan lattiaa. Bebeitä ei ollut ruokakaupassakaan. Entisten kokemusten perusteella ne eivät tosin siellä olisi hyviä olleetkaan. Ostin paketin jollain kreemillä täytettyjä sitruunakakkaroita. Ja lisälohduksi kimpun ruusuja. Katselin pyhäinpäivän sekakukkakimppuakin, mutta siinä olisi joutunut maksamaan noita-akkahahmosta noin 8 euroa ekstraa ruusuihin verrattuna.

Kukista puheen ollen, milloinka viimeksi ovat krassit kukkineet pyhäinpäivän aattona?

Uskollisesti kukkivat krassit ovatkin olleet pitkään aikaan pihan ainoat kukkivat kasvit. Eikä tänä kesänä kukinta oikein muutenkaan onnistunut muun muassa erilaisten pihatöiden takia. Ehkä ensi kesänä on parempi onni.

Vaikka marisen, niin ovathan nämä sentään pieniä ja jonninjoutavia juttuja. Oikeastaan aika naurettavia asioita. Sen sijaan uutisten juttu länsi-Suomessa hiippailevista susilaumoista ei yhtään naurattanut. Hitsi vie, lapset joutuvat odottamaan koulubussia yhdessä suden kanssa. Tai susi vahtii jumppatunnilla koulun pihalla luistelevia lapsia. Kuinkahan kauan kestää ennen kuin susi tulee ja nappaa jonkun lapsipoloisen? Ei ihme, että vanhemmat ovat kauhuissaan. Viranomaiset kyllä suojelevat koiria ja lampaita, mutta naureskelevat vanhempien pelolle. Ei anna hyvää kuvaa yhteiskunnastamme.

Olin melkein kokonaan unohtanut siivouskaapin tyhjentämisen eli nyt vielä sen kimppuun, ettei tarvitse pyhäpäiviä käyttää niin vastenmieliseen puuhaan. Sitten koko keittiö onkin jo muutamaa lautasta ja kuppia lukuunottamatta siirretty muovilaatikoihin ja -säkkeihin.

Hyvät pyhät!