Rauhallista pyhäinpäivää

Kävimme tyttärellä päiväkahvilla ja samalla tuli todetuksi se, mitä täälläkin olen tänään jo monesta blogista lukenut. Päivä on rauhallinen eivätkä ihmiset ajele ympäriinsä, kuten tavallisina sunnuntai-päivinä. Varmaan asiaan vaikuttaa sekin, kun kaupat eivät ole auki. - Meidän pyhäinpäiväperinteisiin ei kuulu käynti hautausmaalla. Voihan sitä edesmenneitä muistaa kotonakin vaikka sytyttämällä heille yhteisen kynttilän.

Ruusukimpun takaa kurkistavat Howard Smithin keraamiset Lisa- ja Timo-linnut. Keltaisesta Lisasta tosin näkyy vain pyrstönpää ja vähän nokkaa. Kimpusta riitti kolme ruusua tyttärellekin viemisiksi - tämä on jo harvennettu kimppu.

Kahvihetki oli mukava. Tytär oli sattumoisin juuri ottanut uunista persikkapiirakan, joten osuimme hyvään päivään. Kahvittelun lisäksi tarkastimme tyttären pihan sekä hankinnat, joita emme olleet aikaisemmin nähneet. Tuliaisina toimme pojan luokkakuvan, muutaman sideharsovaipan (juustokehissä tarvittavan) sekä pari purkkia ternimaitoa, jota tytär oli saanut isältään ison määrän.

Varsinainen asiamme oli vanhojen kattiloiden ja kasareiden kierrättäminen tyttären huusholliin. Mehän päätimme hankkia uuteen keittiöön niin viimeisen päälle hienot vehkeet (hih-hih, toivottavasti opimme käyttämään niitä), etteivät kaikki vanhat kattilat ja pannut enää toimikaan uudella hellalla. Tulossa näet on induktioliesi, joka vaatii toimiakseen kattilan pohjaan magneettista metallia. Tytär sanoi ottavansa oikein mielellään kauniit Elegia-kattilat, jotka ovat minua hyvin palvelleet jo lähes neljännesvuosisadan ajan. Minä en niitä olisikaan mielelläni antanut "vieraille". Yksi iso paistokasari ja paistinpannu jäi vielä kotiin ja niitä aion tarjota veljelleni, joka tulee maanantaina hakemaan muutaman vanhan keittiökaapin työkaluvajaansa. Jos ei veli tarvitse pannuja, niin sitten ne lähtevät Fidan tai kirkon kirpputorille.

Ehdimme kotiin vielä valoisaan aikaan ja tein heti pihakierroksen. Pihalta löytyi kesän jäljiltä kaksi mittaa, yksi ruostumaan päässyt saha ja maalipurkillisen verran rimanpätkiä, kaikki kesän remontin jäljiltä. Emme ole kai sattuneet kulkemaan juuri sillä mökin kulmalla. - Kun ei ole takeita, muistammeko hankkia jänissuojaa vaivaiselle ainoalle omenapuullemme, teippasin varmuuden vuoksi alumiinifoliota laihan rungon peitteeksi. On tietysti eri asia, miten folio pysyy paikallaan ja keitä se estää, mutta on ainakin yritetty tehdä jotain.

Toivottavasti ensi kevät ja kesä on otollisempi puutarhatöiden kannalta. Tämä vuosi meni niin sanotusti harakoille, kun oli niin monenlaista muuta tekemistä. Kaikkea ei yksinkertaisesti jaksa eikä ehdikään tehdä, vaikka haluaisi. Alppiruusuissamme näyttää olevan runsaasti nuppuja, joten keväällä on tiedossa upea kukkaloisto, jos ei tule takaiskuja esimerkiksi katolta putoavan lumen tai muuten omituisen talven muodossa.