lauantai 19. marraskuuta 2011

Liisa, Elisabet, Elisa, onnea!

Onnittelen samalla itseäni, kun lähetän terveisiä muille kaimoille. Tosin Liisa on vasta kolmas etunimeni, mutta on tässä meikäläisellä hiven muutakin syytä onnitella itseään. Se liittyy tämän loppuviikon opiskeluohjelmaani. Pieneksi vihjeeksi: vaihdoin myös tämän blogipohjan kurssiteemaan sopivaksi. Perästä kuuluu, sanoi torventekijä. Tai sitten ei kuulu, mutta aika näyttää. Blogipohja on samalta tekijältä kuin edellinenkin eli kiitokset Pihlajanmarjalle.

Jos emäntä on ollut neljä päivää kurssituksessa, niin arvattavasti muuttolaatikot eivät sillä aikaa itsestään tyhjene. Ihme, että miehen pinna vielä kestää tätä romulaa. Totta kai hänkin osaisi tyhjentää laatikoita, muttei onneksi ole siihen ryhtynyt. Parempi tutkia ne itse ja miettiä tavaroiden loppusijoitusta. Mm. kaksi kattilaa on ottanut jalat alleen. Sitäpaitsi pohjamuovi loppui kesken.

Olen kylläkin ollut yöt kotona, mutta lähtenyt aikaisin ja tullut sen verran myöhään ja väsyneenä, etten ole viitsinyt edes vilkaista sekaisin olevaa huushollia. Huomisen jälkeen on aika raivata keittiö vihdoin ja viimein kuntoon ja ruveta opettelemaan uusien koneiden käyttöä. Tiskikone ainakin toimii, mutta induktiolieden ja uunin käyttöön on perehdyttävä käyttöohje kourassa.

4 kommenttia:

  1. Hyvää Liisanpäivää! Äitini oli Liisa ja tyttäreni ensimmäinen nimi on Liisa. - Me käytiin tällä viikolla liesiostoksilla. Induktioliesi oli niin kallis, että ostettiin sitten keraaminen liesi.

    VastaaPoista
  2. Myöhästyneet Liisanpäiväonnittelut täältäkin! Liukkaita ei ollut ainakaan meillä, saa nähdä josko tulee kaljamia...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!