Luppopäivä

Aamulla kävi putkimies ja siihen loppui päivän remontinteko. Putkimies kyllä teki osuutensa, vaikka tulikin tuntia myöhemmin kuin lupasi. Eilen hän myöhästyi noin kolme tuntia ja silloinkin vain katsasti työmaan. Kello olikin sitten jo sen verran, että timpuri ilmoitti tekevänsä muita töitä ja tulevansa vasta aamulla. Silloin varmaan tulevat kodinkoneet. Onneksi kaapit ovat jo kotona. Ei valmistu meidän keittiö isänpäiväksi, ei valmistu elleivät kaverit ole todellisia taikureita. Vielä tarvitaan timpurin lisäksi ainakin kivitason nostoporukkaa, putkimiestä ja sähkömiestä.

Tämä on vielä piilokuva. Laatikkon huolellisesti pakattu kuivauskaappi. Tiesittehän, että se on suomalainen keksintö muistaakseni jostain 2940-luvulta. Työtehoseurassa kehitetty upea tuote.

Kun nyt uusitaan, niin uusitaan kunnolla. Mies nimittäin osti uuden kannen alakerran vessaan ja talon historian ensimmäisen ovikellon. Varsinkin nyt, kun erilaista ukkoa ramppaa taloon, on ollut havaittavissa että kummassakin ulko-ovessa olevat kolkuttimet eivät riitä. Itellan kavereilla oli kunnia vihkiä ovikello käyttöön. Laitteen sisähälyä ei kiinnitetty seinään, jotta sen voi tarvittaessa ottaa mukaan vaikka yläkertaan. Yläkerran vessaan mies enää muistanut ostaa kantta. Hyvä niin, vaikka tarvetta olisikin. Maksoin niin ison nipun laskuja, että pian jo koirat pissivät kintuille.

Nyt tämä täti lähtee pehkuihin, että jaksaa nousta aamulla kukonlaulun aikaan. Ja muistaa laittaa kellon soimaan.