Postimerkki- ja muillakin kaupoilla

Tilasin äsken nettipostista ison kasan postimerkkejä joulukortteihin. Ns. sattuneesta syystä emme voi käyttää joulukorttimerkkejä. Opimme karvaista kokemuksista, että joka haluaa korttinsa perille ehdottomasti ennen jouluviikkoa, lähettäköön ne muilla merkeillä merkittyinä.

Nyt tilasin ainakin omaa silmääni viehättäviä ruusunmarja-merkkejä, jotka ovat kakkosluokan merkkejä. Toivottavasti ne kuljettavat kortit kahdessa päivässä, kuten itella lupaa. Viime vuonna tuli nimittäin vähän kiire, kun yhtäkkiä huomasin, että oltiin melkein itsenäisyyspäivässä ja pyhät katkovat varmaan postinkin kuljetuksia. Kuvan tietenkin kaappasin itellan nettisivulta.

Tämän vuoden joulumerkit eivät oikein kolahtaneet. Varmuuden vuoksi tilasin myös arkin verran ykkösluokan merkkejä. Kortit teetin ifolorilla ja ne tulivat jo muutama viikko sitten. Nyt ei enää muuta kuin osoitelistaa tekemään ja kortteja kirjoittamaan, vaikka onneksi tässä on vielä hyvin aikaa. Meillä se sattunut syy on vuosittainen glögi-ilta, joka tänä vuonna osuu jouluviikon alkuun. On eduksi, jos kutsuttavat saavat kutsunsa ennen eikä jälkeen tilaisuuden. Silloin yhtenä vuonna näin oli käymässä ja siksi lähetänkin kortin itselleni tai vähintään tsekkaan tyttäreltä, joko postilaatikko on kolahtanut.

Vaikkei meillä ole vielä joulukoristeita tai valoja esillä, niin nyt on ainakin joulukuusi! Kaupassa oli pieniä pöytäkuusia ja nappasin heti sellaisen kärryyni. Mies on jo monena vuonna suhtautunut ikävästi joulukuusiin enkä jaksa ruveta kinaamaan asiassa, josta kuitenkin jäisin häviölle. Kun nyt kuitenkin on pikkujoulu tulossa, niin pääsen nauttimaan edes hetken verran oikeasta kuusesta. Tai ehkä tämä ei tuoksu kuuselle, mutta näyttää ainakin oikealta.

Tänään ei ostettu muuta ruokaa kuin leipää ja kermaa, sillä tarkoitus on tehdä mojova sienimuhennos eilen saamistani suppilovahveroista. Niitä tuli meille sellainen määrä, että varmaan isä on poiminut niitä vuosikaupalla. En viitsi miettiä, miten monta vuotta sitten. Nyt selviää, ovatko sienet syömäkelpoisia. Oletan niiden olevan vielä täyttä tavaraa. Pitääkin muistaa laittaa ne likoamaan.

Samalla kauppamatkalla kävimme tervehtimässä äitiäni. Nyt hän oli oikein virkeä, vaikka makasikin petin pohjalla. Äiti otti lujasti kädestä kiinni ja kiitti käynnistäkin sekä huomautti painavasti: "Älkää unohtako". Ei, ei me unohdeta.

Radio kailotti huoneessa ja myös naapuripetin asukas oli hereillä, mutta ei sanonut meille sanaakaan, ei edes vastannut tervehdykseen. Hoitajat istuivat kahvihuoneessa ja vain yksi elävä sielu oli osastolla näkyvillä, hänkin tuoliin istutettu vanha mies.