Veto loppui - nyt!

Koko loppu-iltapäivä on mennyt keittiön raivaamisessa, siis yhden siivouskomeron, yhden tiskikaapin ja yhden jääkaapin tyhjennyksessä. Ei uskoisi, että siihen voikin aikaa tuhraantua noin tuhottomasti. Jääkaapista löytyi monenlaista aarretta, jotka jo kiikutin kompostiin. Ruoantähteitä meille ei normaalisti jää tai siis jos jää, niin syön ne viimeistään parin päivän sisällä lounaaksi. Mutta avattuja oliivipurkkeja oli ainakin kolme kappaletta, muutama avattu aurinkokuivattu tomaattipurkki, vahingossa vanhentunutta kermaa kaksi tötsää, yksi vanha viili ja sen sellaista. Erityisesti alimman hyllyn perälle näytti näitä aarteita kerääntyneen. Kaiken huippu oli ovilokeron kätköistä löytynyt vajaa pullollinen raparperilikööriä ties miten monen vuoden takaa. Maistoin sitä varovasti: silkkaa tärpättiä oli. Nyt kuitenkin jääkaappi on pesty ja sisällä on vain ilta- ja aamupalatarpeet.

Muita esille tulleita aarteita olivat tiskipöydän alla olleet kolmen lajiset hiirenloukut, joista yhtäkään ei ole käytetty moneen vuoteen. Kahta en edes osaisi virittää ja kolmannella olen yleensä ensimmäiseksi pyydystänyt oman sormeni. Yksi pyydys oli sidottu narulla viemäriputkeen, joten todistettavasti sitä on joku joskus käyttänyt. Ostin viime vuonna elektronisia hiirenkarkottimia, joista tosin kaksi on vielä paketissa. Kolmas on käytössä ja mielestäni se on tehonnut niin hyvin, ettei edes rapinaa ole kuulunut tuvasta.

Iltapäivä kului vikkelästi ja olen ihan tyytyväinen aikaansaannoksiini. Kolme roskapussiakin on viety odottamaan huomista L & T:n roska-autoa. Vain loput jääkaapissa ja työpöydällä olevat tavarat, leipälaatikko ja teepurkit yms. odottavat aamupalan jälkeen siirtoa muualle. - Kello soi aamulla seitsemältä ja puoli kahdeksalta pitäisi oven takana odottaa keittiön purkumies. Huomenna varmaan täsmentyvät aikataulutkin.

Oravat ovat valtavan tuuheahäntäisiä, olen huomannut. Tämä on kuvattu jo varmaan viime viikolla, mutta eiköhän sama veijari pihassa seikkaile edelleenkin. Tämä käy lintulaudalla ja jos satun tulemaan ulko-ovesta, on tällä tapana painaa tassut rintaa vasten. Saan aina tunnonvaivoja siitä, että noinko taas säikytin oravan niin henkihieveriin, että pitää oikein sydänalaansa pidellä. Tässä se kylläkin istuu aitan rappusella ja kuvaaja seisoo lähes toisella puolella pihaa.

Olen tänään sentään tehnyt ihan vähän muutakin kuin tyhjentänyt kolmea kaappia: tehnyt ja tilannut meille joulukortit Ifolorilta. Totta kai, kun niistä on vielä parin päivän ajan -20 %. Lepotaukojen aikana olisi ollut käsityötäkin, kintaan kutomista, mutta kun raitalanka-mokoma oli jäänyt kaappilevyn taakse samaan paikkaan, missä käsveska ja rahapussikin edelleen odottavat. Mies suunnitteli lähtevänsä ostamaan minulle lankakerää, mutta tunsi sitten itsensä niin flunssaiseksi, että jäi lanka hakematta.

Mutta nyt kyllä saunaa maisttuu!