Sukua tutkimassa

Kävimme tänään tervehtimässä isääni. Minulla oli mukana iso ruutuvihko, johon olen tehnyt muutaman sivun verran aikajanaa. Nyt ajattelin saavani "täytettä" erinäisille tyhjille riveille. Juttutuokiomme oli tosi mukava, mutta sain vain muutaman uuden tiedonsirun. Kuten isä on ennenkin sanonut, olisi pitänyt kysyä muutama vuosi aikaisemmin. Niinhän se on, mutta silloin asiat eivät kiinnostaneet enkä olisi työruuhkassa ehtinyt sukujuttuihin edes paneutumaan. Paljon oli myös niitä asioita, joista isä vain huomautti, että ei hänelle ole koskaan kerrtottu. Jotain saan varmasti kaivettua arkistojen kätköistä, mutten läheskään kaikkea enkä varmaan niitä näkökulmia, mitä tänäänkin olin etsimässä.

Hyvä silti, että sain nekin tiedonsirut talteen ja muutaman virhetiedon korjattua. Isä lupasi myös miettiä, jos hänen kätköistään löytyisi esimerkiksi jotain vanhoja dokumentteja tai ennen näkemättömiä valokuvia.

Isä oli jo aikaisemmin tiedustellut, haluaisinko kuivattuja sieniä. Totta kai halusin. Isä nosteli naulasta kolme tosi isoa pussillista kuivattuja suppilovahveroita, siis jokaisessa litrakaupalla sieniä! Tänään ei ruokalistalla ole sienikastiketta, sillä eilistä jauhelihapataa jäi juuri sopivasti tämänkin illan ruoaksi.

Tarkoitus oli vielä käydä tänään äidinkin luona sairaalassa, mutta siitä ei tullut mitään. Ilta pimeni ja ainakin itse olin jo niin väsynyt haastattelustani, että tulimme suosiolla kotiin. Tuskin äiti siitä pahastuu, kun ei kuitenkaan muistaisi, onko joku käynyt vai ei. Tai kuka mahdollisesti äsken kävi.

Jos minua väsytti, niin isä oli varmaan käyntimme jälkeen tosi väsynyt. Hän oli käynyt aamulla lääkärissä ja se sekä uudet lääkkeetkin varmaan väsyttävät ja sitten tulee utelias tytär vihkoineen ja kynineen esittämään kymmeniä kummallisia kysymyksiä! Sen kuitenkin katsoimme lehdestä, ettemme rynnänneet paikalle kotimaisen vanhan elokuvan aikaan.