Juhlat mielessä

Huomenna on merkittävä päivä. Tämä pienoisen piltin kuva on otettu noin 89 vuotta tai ehkä 88 ja puoli vuotta sitten.

Kuulen oikein mielessäni joulurauhan julistajan vakaan äänen: "Huomenna, jos Jumala suo...", niin tämä Piltti-pienoinen, nykyinen suvun vanhin, täyttää 90 vuotta. Sitä me lapset puolisoinemme aiomme juhlistaa kakkukahveilla. Teimme hyvän periaatepäätöksen, että turhan hälinän välttämiseksi jätämme omat mukulamme jälkikasvuineen koteihinsa, mutta se ei taida mennä aivan niin kuin ajateltiin. Osa lapsenlapsista on ilmeisesti kuitenkin paikalla, osa ei. Kahvit ja kakut viedään sairaalaan ja sekin on sovittu, että äiti kärrätään omalta osastoltaan yhteiseen juhlaan. Veteraanienkin lähetystö on tulossa onnittelemaan. - Sitähän ei koskaan tiedä, mutta tuskin kummallakaan on enää ainakaan monia syntymäpäiviä edessään.

Isä oli jo sitä mieltä, että syntymäpäivä on peruutettu, mutta taitaa loppujen lopuksi olla aika mielissään, kun sittenkin ne yhteiset kahvit juodaan. Tuskin hän enempää kuin äitikään jaksaa pitkään istua seurassamme, mutta hyvä jos edes hetken. Isä on edelleen kovin uupunut ja on sitä mieltä, ettei enää palaa kotiin. Verenpaine ja tulehdusarvot ovat olleet pahasti pielessä, mutta ainakin osittain lääkitys on purrut. Emme mekään voi pitkään olla omaa tautiamme levittämässä.

Suureksi ilokseni täällä kotona yksi kasvi yllätti. Ostin joskus viime talvena kliivian siinä toivossa, että joskus tulevaisuudessa näkisin hänen kukkivan. Kun tänään kastelin kukkiani, niin eikös sieltä lehtien välistä pilkistäkin selvät punaiset nuput. Otin kuvan, mutten muistanut kantaa kameraa yläkertaan. Jospa sitten kun nuput aukeavat, saan oikein kunnon kuvia.